Kissanpäiviä

Gradupäivä

2009-01-16T10:32:00.002+02:00

Taas on vettä virrannut Vantaanjoessa sitten viime kirjoittaman. Ei minulla oikeastaan ole edes ollut liikaa kiirettä, talviväsymystä kylläkin. Helsingin musta talvi tuntui lomalta palattuani vieläkin masentavammalta Lapin metristen hankien ja revontulitaivaan jälkeen.

Tänään paistaa onneksi aurinko. On taas yksi niistä päivistä, jotka toivoakseni vievät minua yhä lähemmäs valmistumista. Tavoitteena olisi saada gradu tarkastettavaksi kesäkuun puolivälin publiikkiin. Kiire tässä tulee, mutta en kai saisi mitään aikaan ilman deadlinea ja pientä painetta.

Siksipä jätän nyt sijaistoiminnot (kuten blogin päivittämisen) tähän ja käärin hihat, jotta ehdin saada jotain aikaan ennen lounasta Kipsarissa. Siinäpä muuten mainio lounaspaikka kasvisruoan ystäville.

Joulu on taas

2008-12-21T21:57:00.004+02:00

Pidän joulusta ihan yhtä paljon kuin lapsena. Jotenkin syksyn pimeys ja Etelä-Suomen lumettomuus on helpompi kestää joulua odottaessa.

En ärsyynny oikeastaan mistään muusta jouluun liittyvästä kuin pahimmista jouluruuhkista. Niihin ei kuitenkaan tarvitse tunkea ellei jätä ostoksia viime tippaan. Vaikka jouluraadio soikin keittiössäni, en silti määrittelisi itseäni jouluihmiseksi: lahjoja ostan tai teen fiilispohjalta, enkä muutenkaan stressaa tai valmistele kauheasti joulua. Nautin hillitystä koristelusta, herkuista ja ennen kaikkea joulun rauhallisesta tunnelmasta. On tärkeää saada viettää joulua läheisten kanssa. Minusta on outoa, että joulu tuntuu herättävän monissa vihan tunteita. Eikö nyky-Suomessa saa viettää joulua juuri sillä tavalla kuin itse haluaa?

Pätkätyöläisen arkea on kuitenkin olematon joululoma. Täytyy olla kiitollinen, että minulla ylipäätään on pyhien ajan lomaa - syynä työpaikkani kiinniolo aatosta viikonloppuun. Välipäivinä lähetykset pyörähtävät käytiin ja joudun takaisin sorvin ääreen. Yritän silti nauttia lomasta ja uuden vuoden jälkeisestä Lapin-reissusta.

Tänä viikonloppuna kuskasin Norin maalle ja otin itsekin esituntumaa lomailuun. Kaadoimme äidin kanssa kuusen ja paketoimme lahjoja. Muutakin saimme aikaan: tämän joulun itsetehtyihin herkkuihin kuuluvat amaretti- ja cantucci-pikkuleivät, kriikunalikööri, pasteis de nata -leivokset ja tietysti kaikki ihanat perinneherkut.

Tässä vielä joulun herkutteluun kermaisten portugalilaisleivosten resepti:

Pastéis de Nata -leivokset
n. 10 kpl

Alumiinisia leivosvuokia

Taikina:
1 3/4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
125 g voita tai margariinia
1/2 -3/4 dl kylmää vettä

Valmista voitaikinaa voi käyttää yhtä hyvin!

Täyte:

3 dl kuohukermaa
2 tl vehnäjauhoja
1 1/4 dl sokeria
4 kananmunan keltuaista (sekoita keskenään)
muutama suikale sitruunankuorta
kanelitanko
vaniljatanko tai lusikallinen vaniljasokeria (jolloin voi laittaa tavallista sokeria hieman vähemmän)

Pinnalle:
tomusokeria ja kanelia

Taikina: Mittaa jauhot ja suola taikinakulhoon. Lisää paloiteltu jääkaappikylmä rasva jauhojen joukkoon. Sekoita aineet murumaiseksi. Lisää jääkylmä vesi ja sekoita aineet nopeasti pyöräyttämällä taikinaksi. Taputtele taikina pötköksi, kääri kelmuun ja pane jääkaappiin 30 minuutiksi. (Tai sitten vain sulatat valmistaikinan!)

Täyte: Mittaa kerma, jauhot ja sokeri kattilaan ja sekoita hyvin. Lisää mausteet. Laita lämpenemään miedolla lämmöllä ja sekoita samalla vispilällä pohjaa ja reunoja myöten. Kun liemi on jo hieman lämmennyt, lisää keltuaiset samalla voimakkaasti sekoittaen. Anna sakeutua pikkuhiljaa, mutta varo, ettei seos pala tai sakeudu kokkareiseksi. Kun se saavuttaa kiisselimäisen rakenteen, ota kattila liedeltä ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Jaa taikina osiin ja painele palat voideltuihin alumiini-leivosvuokiin (tai leikkaa valmistaikinasta neliöt ja painele ne vuokiin). Jaa täyte vuokiin. Paista uunissa noin 18 minuuttia. Irrota hiukan jäähtyneet leivokset vuoista, pane ne tarjoilulautaselle ja anna jäähtyä. Siivilöi tomusokeria ja kanelia päälle. Tarjoa kahvin tai jälkiruokaviinin kanssa.

Yksi niistä päivistä

2008-12-08T20:15:00.004+02:00

Huh, mikä päivä. Hankala juttu valmistui häthätää valmiiksi erinäisten sivupolkujen, sivuvaatimusten ja sivutoimien ohella. Kaikkia näitä asioita tein ensimmäistä kertaa, koska olen yleensä Porvoossa enkä tunne talon tapoja. Kauhun kirahduksia aiheutti kuitenkin vasta tietokatkos, jonka takia kollega luuli tekevänsä juttua tuntia myöhempään lähetykseen. Asia tuli ilmi viisi minuuttia ennen lähetyksen alkua ja silloinkin vahingossa.

Tästä kuitenkin selvittiin ja nyt olen kotona takki tyhjänä. Huomenna olisi taas töitä ja pikkujouluja. Sama kaava jatkuu koko viikon perjantaihin asti, jolloin minulla on kehityskeskustelu graduohjaajan kanssa. Pitäisi nähkääs päättää, jatkanko pään hakkaamista harmaata kiveä vai kenties sittenkin mustaa asfalttia vasten. Jokin muutos pitäisi tapahtua, vaikka pään hakkaamisesta en usko pääseväni mihinkään.

Postiluukusta kolahti muuten mukavankokoinen lasku. Summa on lähes kolmannes asuntomme hinnasta. Putkiremontti on siis viimein realisoitunut maksettavaksi. Lyhennys rahoitusvastikkeessa alkaa tammikuussa. Nyt pitäisikin vaan tietää, olenko silloin maksukykyinen. Työsoppari loppuu vuoden vaihteeseen, eikä uutta ole vielä allekirjoitettu. Mitäpä sitä kiirehtimään, onhan tässä vuotta vielä ainakin kolme viikkoa jäljellä. Ai niin, joulu saattaa hieman hankaloittaa työnhakua.

Stressioireitako? Kyllä.

Monia vuosia

2008-11-17T00:19:00.002+02:00

Taas napsahti vuosi lisää mittariin. Mitään kriisiä ei vielä ole ilmassa, vaikka ikää alkaa olla jo omissa kirjoissani "aikuisen verran". Lainausmerkeissä siksi, että en taida itsekään uskoa moisiin määritelmiin. Opiskelut ovat yhä kesken, rahatilanne on kehno eikä mitään suuria saavutuksia (lapset mukaanlukien) ole vielä plakkarissa.

Olen täysi kakara siis. Ja iloinen siitä.

Ehkä kypsyminen tapahtuukin vasta, kun on pakko. Sitä ennen kannattaa ottaa kaikki ilo irti vastuuttomasta vapaudesta. Asuntolaina taitaakin tähän mennessä olla suurin askeleeni kohti aikuisuutta.

Idolsista

2008-11-10T13:56:00.002+02:00

TV:n tultua taloon olen seurannut Idolsia minäkin. Nyt kun finaalit ovat käynnistyneet, tekee mieli hieman analysoida kilpailijoiden suoriutumista tähän mennessä.

Tehdään nyt kuitenkin aluksi selväksi, että mielestäni Idols ei ole vakavasti otettava laulukilpailu. En ole Idols-levyjen potentiaalinen ostaja, enkä muutenkaan kuuntele tai suuremmin edes arvosta poppia.

Viihdyttävää Idolsin katsominen silti on, varsinkin kun kaikki kilpailijat ovat mielestäni merkittävästi parempia kuin viime vuonna, eikä myötähäpeää tarvitse enää tuntea kisan tässä vaiheessa. Kisan aikana on myös yllättäen esitetty monia upeita kappaleita sieltä popin jatsahtavammalta laidalta.

ANNAA arvostan muusikkona, jolla on tyylitajua. Hän on selkeästi sinut omien rajojensa (hennohko ja kouluttamaton ääni) ja vahvuuksiensa (äänen sävy, esiintyminen, musiikkiin eläytyminen) kanssa ja osaa käyttää niitä hyväkseen. Erityisesti pidin Annan eilisestä esityksestä. Karisma, sievä ulkonäkö ja Idolsiin sopiva persoonallinen ääni tekevät Annasta potentiaalisen voittajaehdokkaan.

PETEÄ olen pitänyt söpönä kukonpoikana, eiliseen asti. Suomenkielinen biisi, hieno Egotripin Posteljooni, sopi Petelle todella hyvin. Hänen äänensä on itse asiassa todella kaunis ja kypsä. Petessä on oikeaa musikaalisuutta, mikä on jäänyt naistenkaataja-statuksen varjoon. Uskon, että hän kuitenkin vie tämän kisan voiton ruskeisiin silmiin rakastuneiden teinityttöjen äänillä.

KOOP on raikas ilmestys muuten supisuomalaisessa finalistijoukossa. Hänen valttinaan on brittipoppiperinteestä ammentava fraseeraus ja loistava englannin kieli. Esimerkiksi U2:n With or without you oli tyylipuhdas veto, joka teki oikeuttaa Koopin kauniille äänelle. Koopin pahin kilpailija oli samanoloinen Vesa, joka myös omasi hyvän äänen ja musikaalisuutta. Vesan pudottua on vaikea arvailla, miten Koopin käy. Itse pidän myös hänen asenteestaan kilpailuun.

JAANALLA on kisan paras ääni. Todella kaunis ja tumma ääni, eikä ollenkaan pakotettu (toisin kuin Anna Abreulla, joka oli viime vuoden Idolsin aikaan myös 16-vuotias). Jaanan ongelmana on suppea elämänkokemus, minkä takia hän valitsee biisinsä omien suosikkiensa valikoimista ja esittää niitä esikuvilleen uskollisena. Soulprinsessojen loppuunkuluttamat kappaleet eivät todellakaan tee oikeutta pikkuisen kömpelön oloiselle Jaanalle. Kaipaisin Jaanalta räiskyvämpää otetta ja omannäköistä biisiä. Hän voittaisi mennen tullen, jos omaisi edes osan Annan tai Peten itsevarmuudesta ja esiintymistaidoista. Olisi upeaa nähdä hänen puhkeavan kukkaan, mutta Jaana ei tarvitse Idolsia niin tehdäkseen. Soisin hänelle uran musiikin parissa myöhemmin ja jotain muuta kautta (Jaanan omaksi eduksi).

ANNA-KAISA on outo lintu ja siksi kiinnostava. Ihmettelen, että hän on yhä mukana, koska kuvittelisin suuren yleisön arvostavan vähän perinteisempää otetta. Olen tykännyt hänen tunnelmoivista biiseistään todella paljon, mutta laulajana Anna-Kaisa ei ole häävi. Siis teknisesti. Musikaalisuutta ja herkkyyttä häneltä kyllä löytyy. Mutta kuten Anna, myös Anna-Kaisa osaa valita juuri itselleen sopivat biisit. Toivoisin, että hänen tyylitajunsa ulottuisi myös stailauksen puolelle. Vaatteet ovat tylsiä ja pahimmillaan tätimäisiä. Ja miksi tytölle stailataan seksikäs otsatukka, jos se kammataan ylös lähes joka esitykseen?

KALLE on ainoa oikeasti tylsä finalisti. Vain viime kierroksen Eppu-biisillä hän yllätti positiivisesti malttamalla irrottautua 80-luvun rockmaneereistaan. Tuntuu haaskaukselta, että Kalle laulaa puhtaasti ja hänen äänensä on itseasiassa aika miellyttävä. Mielimusiikin vaikutus paistaa kuitenkin aina vain läpi, eikä Kalle pystynyt eilenkää laulamaan yhtään nuottia omana itsenään. Vaikutelma on jopa hieman säälittävä, koska poitsun ulkonäkö tai taidot eivät todellakaan ole hänen ihailemiensa rocklegendojen veroiset. Silti tai ehkä juuri siksi yleisö tykkää.

Työkiireitä

2008-10-23T22:03:00.003+03:00

Viimeisimmästä merkinnästä on melkein kuukausi. Tässä välissä olen aloittanut uudessa työpaikassa, uudessa kaupungissa. Voimat ovat aika tehokkasti huvenneet siihen.

Pendelöin siis neljä kertaa viikossa Porvooseen, vanhan kaupungin kupeeseen. Työpaikka on mukava, haastava ja pieni, mikä on pelkästään hyvä asia. Viides päivä on omistettu gradulle. Viikot vierähtävät kovaa vauhtia, eikä paljon muuta ehdi saada aikaan. Pimeäkin laskeutuu niin aikaisin, että lenkillä olen ehtinyt käydä vain viikonloppuisin.

Tätä se elämä nyt on, arjesta selviämistä. Ehkä pikku hiljaa keksin tänne taas jotain kirjoitettavaa. Nyt mieli on aika tyhjä.

Hääpäivä

2008-09-29T12:28:00.003+03:00

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun menimme naimisiin. Päivä oli kaunis, lämmin ja onnellinen. Paljon enemmän kuin ikinä uskalsimme toivoa.

Häämatka Japaniin on vieläkin tekemättä, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti juhlia ensimmäistä hääpäiväämme matkalla. Japani-teema oli mukana myös häissämme, sillä hääyön vietimme Pukkilan Yado Oikawa -majatalossa. Se oli ihana paikka, jota voin suositella lämpimästi kaikille eskapismia kaipaaville.

Nyt tyydymme juhlimaan Helsingissä, japanilaisravintola Kabukissa. Toivottavasti parin tunnin minilomamme Japaniin täyttää korkealla olevat odotukset.

--
Edit:

Ilta oli ihana ja Kabukissa sekä ruoka että palvelu osuivat nappiin. Söimme pääruoaksi yakinikua eli rautapannulla paahdettuja lihanpaloja, alkuruoaksi muun muassa sashimia, friteerattua rapua ja kalaa, pikkelssiä, avokadoa ja lohta wasabin kanssa, paistettua munakoisoa ja misokeittoa. Juomaksi oli japanilaista paahdettua teetä ohralla (?) höystettynä - hyvää! - ja sakea. Laskun loppusummakaan ei nostattanut hiuksia pystyyn.

Illallisen jälkeen menimme ex tempore leffaan katsomaan Hellboy II:n, johon Ismo oli jo pitkään minua pyydellyt, turhaan. Nyt kuitenkin menimme, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska leffa oli erinomainen. Tykkään supersankarielokuvista, mutta tämä oli tyylilajissaan sieltä kärkipäästä. Tunnelma oli aika omintakeinen, jännästi Neil Gaiman -henkinen raadollisine satuhahmoineen.

Luontohavaintoja

2008-09-23T14:03:00.002+03:00

Vanhankaupunginlahti on kauneimmillaan näin alkusyksystä. Tämän viikon ihanat säät tulivat kuin tilauksesta syyssateisiin väsyneelle mielelleni. Eilen ja tänään pääsinkin kipuamaan lintutorniin auringon ollessa korkeimmillaan.

Eilisen ykköshavainto oli kaunis sinisuohaukka, joka liiteli ruovikon yllä. Lintutornin edustalla päivää paistatteli runsas joukko haikaroita, töyhtöhyyppiä, kuoveja, merimetsoja ja muita vesilintuja. Kyytötkin olivat viereisellä pellolla.

Tänään ystäväni kanssa saimme nähdä todellisen harvinaisuuden. Lammassaaressa lahopuussa nakutti ihka-aito valkoselkätikka. Tikkanaaras lehahti pois, kun äänekäs ulkoileva pariskunta käveli puun ali. Harmitti vietävästi, vaikka olimmekin ehtineet saada tikan kiikariin ja ihailla sen meille vierasta ulkonäköä.

Tikkoja on Suomessa vain noin 40 paria. On aika etuoikeutettu olo saada nähdä yksi ilmeisen onnellinen yksilö.

Onnellinen kissa

2008-09-14T22:44:00.003+03:00

Nori on taas kotona! Musta kissamme köllii onnellisena tuolilla vieressämme torkkuen, kehräten ja naukaisten huomionkipeästi vähän väliä. Me pelkäsimme, että kissan tottuminen uuteen asuntoon veisi pahimmillaan viikkoja. Nori kuitenkin tuntuu katsovan, että koti se on tämäkin.

Kohta se tosin tajuaa, että ulko-ovi ei aukea vapauteen ja johdata pienriistan äärelle.

Sulo oli pitkällä metsäretkellä, eikä päässyt tällä erää mukaan kaupunkiin. Parempi ehkä onkin, että totutamme kissan kerrallaan uuteen kotiimme. Yhtä kissaa on myös helpompi ulkoiluttaa kerrallaan. Uskon, että Nori tulee tykkäämään Vanhankaupungin kaniineista, vaikka se saakin vaania niitä ainoastaan talutushihnan päässä kulkien.

Rapujuhlien menu

2008-09-06T12:06:00.004+03:00

Rapujuhlat olivat suuri succé. Osallistujia oli kahdeksan henkeä. Tässä lyhyesti ruokalajeista ja resepteistä. Viineistä on nyt hieman epämääräiset tiedot, koska en ehtinyt tohinassa tarkemmin tutustua etiketteihin ja tyhjät pullot laitettiin jo pois.

--

Bataatti-kesäkurpitsakeitto

1 bataatti
2 keltaista kesäkurpitsaa
1 purjo
puolikas chili
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
ruokalusikallinen curry-jauhetta
puoli tölkkiä kookosmaitoa

Keitä ensin pilkottua bataattia että se hieman pehmenee. Jätä odottamaan liedelle. Kullota öljyssä kesäkurpitsaviipaleet, purjorenkaat ja lopuksi mausteet. Tein nuo kaikki eri erissä ja lisäsin bataattien joukkoon sitä mukaa, kun valmistuivat. Anna ainesten hautua hienoisesti poristen, kunnes ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää lopuksi sekaan kookosmaitoa sopivasti ja mausta suolalla. Tarjoile paahdettujen siemenien tai pähkinöiden kanssa (esim kurpitsansiemenet passaavat mainiosti).

Viiniksi sopii eksoottinen riesling (esim Australiasta) tai gewürstraminer. Me joimme kylläkin Nicholas Feuillatte -samppanjaa.

--

Suomalaiset ravut paahtoleivän, voin, sitruunan, tillin ja ranskankerman kera

Rapuja oli varattu vain neljä per ruokailija, mutta se oli juuri sopivasti, koska ruokaa oli muuten niin runsaasti. Samalla ei tullut tyypillistä rapuähkyä, vaan voisi kuvitella syövänsä petoja vielä toisenkin kerran.

Juomaksi kuivaa valkoviiniä, riesling toimii aina. Myös samppanja on mainio rapujen kanssa. Tietenkään ei saa unohtaa jääkylmää snapsia.

--

Paistettua siikaa sitruunagnocchien ja kanttarellimuhennoksen kera

Siiassa on hyvä olla nahka jäljellä. Mausteeksi ei tarvita kuin suolaa ja halutessaan hieman pippuria. Varasin noin 100 gramman palan per ruokailija. Sitruunagnocchien kastikkeeseen tuli:

1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
50 g voita
tölkki ruokakermaa
pari oksaa rosmariinia
suolaa ja pippuria

Ainekset keitellään kattilassa, ensin voi ja kerma. Kun sitruuna ja mausteet on lisätty, kastiketta ei saa enää kiehuttaa.

Kaupan valmiit tuoregnocchit (kaksi pakettia) keitetään ja valutetaan. Kastike sekoitetaan niihin ja raastetaan päälle runsaasti tuoretta parmesaania.

Viiniksi esimerkiksi Gisselbrechtin parempaa rieslingiä.

--

Vihreä salaatti pähkinöillä ja balsamicosiirapilla

--

Omena-mantelitorttu vaniljakastikkeen kanssa

Tämän teki äitini uusimman Pirkka-lehden mukana tulleen ohjeen mukaan. Omenat olivat kotimaisia. Torttu oli todella maukas ja sopi ihanasti jalohomeisen jälkiruokaviinin kanssa. Sen seuraksi tarjottiin myös kahvia.

Rapujuhlat

2008-09-05T11:40:00.003+03:00

Elämä alkaa olla taas raiteillaan: on koulua, on työvirityksiä, on kaikkea kivaa ystävien ja miehen kanssa. Tänään järjestän perheelleni rapujuhlat. Toivottavasti ilotulituksen SM-kilpailut näkyvät viereiselle Kellomäelle ja saamme juhlille säkenöivän päätöksen.

Rapujuhlissa tarjotaan aluksi mausteista kurpitsakeittoa, sitten salaattia ja sen jälkeen rapuja. Pääruoaksi on paistettua siikaa ja sitruunagnoccheja ja jälkiruoaksi tarjoilen äidin leipomaa manteli-omenapiirakkaa. Juomana ovat isän valitsemat viinit. Mikäli menu onnistuu, laitan ohjeet viineineen tänne. Käytän netistä löytyviä reseptejä pohjana ja sovellan niitä oman makuni mukaan.

Aihe vaatinee oman bloggauksen, mutta huomasin toissapäivänä, että blogimerkinöissäni on tapahtunut käänne masentavampaan, tylsempään ja varovaisempaan suuntaan. Ei liene vaikea arvata, mistä moinen johtuu. Olen iloinen, että minulla on tämä sähköinen päiväkirjani ihan jo siitä syystä, että sen avulla tällainen itsetutkiskelu on mahdollista. Nyt on taas aika kääntää blogin kelkka (ja samalla koko elämä) ylöspäin.

Entäs nyt?

2008-08-31T23:08:00.002+03:00

On tyhjä olo. Koulu loppui perjantaina, viimeinen yhteinen retki tänään. En osaa tässä tarkemmin kuvailla retkeä muuten kuin sanomalla, että se toteutettiin koululle uskollisessa hengessä ja että se täytti tarkoituksensa. Viimeisten kolmen päivän aikana olen esiintynyt ja laulanut karaokea, matkustanut bussissa, juonut liikaa alkoholia ja nauranut sekä puistellut päätäni epäuskon vallassa. Lisäksi käväisin siinä välissä yhdessä työhaastattelussa.

Yritän olla ajattelematta huomista pidemmälle. Ehkä myöhemmin on aika miettiä, mitä koulusta kertyi matkaan, mitä kannattaa säilyttää ja mitä heittää pois. Ihmissuhteiden säilymistä toivoisin erityisesti, mutta en pysty valehtelemaan itselleni niiden pysyvyydestä. Toivon, että osan kanssa yhteys säilyy ja loppujen kanssa hymy on aito kun seuraavan kerran kohdataan.

Ihana Helsinki

2008-08-27T21:24:00.002+03:00

Tulin eilen takaisin Helsinkiin, eikä näköpiirissä ole uutta työkeikkaa jollakin toisella paikkakunnalla. Tulin siis jäädäkseni. Kyllä tuntui hyvältä, kun auton pihaan ajettuani ymmärsin että minun ei tarvitse enää miettiä paluukyytiä takaisin Lappeenrantaan.

Älkää käsittäkö väärin, Lappeenrannassa oli ihan mukavaa. Parempaa paikkaa viettää kesää saa hakea, kiitos Saimaan, vetyjen ja atomien ja mantereisen kesäsään.

Nyt olen kuitenkin kotona. Täällä onkin paljon tehtävää. Osa remontin ja muutos viimeistelyistä on vieläkin tekemättä, kissat ovat yhä maalla ja luova kaaos on vallannut kämpän. Ehdin kuitenkin ajatella näitä asioita myöhemmin ensi viikolla. Ensin pitää selvittää Toimittajakoulu loppuun.

Tänään olin päivän Vierumäellä, jossa jätin kuntotestin flunssan vuoksi väliin. Huomenna on viimeinen varsinainen koulupäivä ja perjantaina päättäjäiset. Huomenna ja perjantaina on myös työhaastattelut, joihin pitäisi valmistautua. Eniten päänvaivaa tuottaa pohdinta, mitä ihmettä laittaisin päälle. Olisiko aika investoida hyvin istuvaan jakkupukuun?

Ikävä kyllä, viimeviikkoinen flunssa otti uusintaerän, enkä välttämättä pääse huomenna kouluun. Työhaastatteluun on silti pakko mennä. Pitäkää minulle peukkuja. Haluan myös päästä perjantain iltajuhlaan, koska siellä on tarkoitus vetäistä pari biisiä työkaverin kanssa. Lauantaille ja sunnuntaille on ohjelmoitu grande finale eli koulun yllätysretki. Siitä lisää myöhemmin.

Liikaa telkkaria, liikaa teetä

2008-08-21T19:49:00.002+03:00

Flunssa on päällä kolmatta päivää ja tylsistyn kuoliaaksi. On eri asia sairastaa kotona ja sairastaa kotona Lappeenrannassa. Ei tämä mikään koti ole, pikemminkin kämppä. Tärkeimmät huonekalut ovat tv-tuoli ja jumalaton telkkari, jossa ei ole edes dvd-soitinta.

Leffoja olenkin joutunut katsomaan läppärini piskuiselta näytöltä. Alakerran kahden videovuokraamon tarjonta riittää kyllä viihdyttämään, mutta katsottuani eilen High School Musicalin osat 1 ja 2 (pikkunäytöltä surkealla äänenlaadulla - tiedän, ei mitään järkeä), virtuaaliviihteen kriittinen kylläisyysaste taitaa olla saavutettu. Tänään vaihdoin telkkariin ja töllötin Ugly Bettyn, Kämppä kuntoon, Doctor Philin ja Innon. Hohhoijaa.

Kello on vasta kahdeksan, enkä ole pistänyt nokkaani ulos kuin kerran. Pää on täynnä räkää ja korvissa soi, mutta en ole niin kipeä, että viihtyisin pelkässä makuuasennossa. Voi kun olisin edes urheiluhullu. Heille flunssa taitaisi olla näinä viikkoina onnenpotku.

Huomenna edessä on raahautuminen pariksi tunniksi töihin, töistä junalle ja junalta Helsinkiin. Maanantaina ja tiistaina vietän viimeisiä päiviä Lappeenrannassa. Pakkaamista en ole edes aloittanut, kiitos flunssan. Voi räkä.

Lomaltapaluu

2008-08-05T21:32:00.002+03:00

Lomaltapaluu ei koskaan ole ollut minulle helppoa. Kun on vain viikko lomaa, toipumisen ei kuitenkaan pitäisi kestää kauaa. Vielä tänään oli vaikea päivä, tosin siihen vaikuttivat myös muut asiat. Kun juttuaihe ei sytytä, se ei vaan sytytä.

Loma oli kaikin puolin onnistunut ja rentouttava. Nyt pitäisi käyttää kertyneet voimavarat seuraavaan koitokseen: työnhakuun. Pahoin vain pelkään, että loma kului pikemminkin edellisten uupumusten paikkaamiseen. Paikattavaa jäi vielä paljon. Töitä on silti haettava, koska uuden asunnon putkiremontti tulee pian maksuun. Niin mukavaa kuin opiskelijaelämään olisikin palata, takaisin päin on nyt turha vilkuilla.

Olen ajatellut jatkaa töitä freelancerina ellei mitään kiinnostavaa vakityötä löydy. Uskon, että freena pystyisin paremmin yhdistämään keskeneräiset opinnot ja rahan ansaitsemisen mahdollisimman kiinnostavalla tavalla. Määräaikaisuus sitoisi yhtä paljon (tai enemmän) kuin vakityö. Osa-aikaisuus taas sitoo tiettyihin työtunteihin, ellei hyvä tuuri käy.

Vilkaisin sivuaineeni biologian opinto-opasta. Mikäli unelmien työpaikka ei tupsahda eteeni, minua odottavat kylmät ja väsyneet aamut kemian perusteiden luennoilla. Joka aamu klo 8.15. Mitä jos nukkuisin varastoon jo nyt?

Lomasuunnitelmia

2008-07-23T15:53:00.003+03:00

Huomasin äsken, että kiireessä kirjoittamani juttu ei olekaan menossa huomisen lehteen. Koska ei ole vielä kotiinmenoaika, siis blogia kirjoittamaan!

Perjantaina alkaa kauan kaivattu loma. Sen pituus on kymmenen päivää, mutta totta puhuakseni lasken mielessäni perjantai-illan jo lomaksi. Se auttaa vähän.

Olen totisesti loman tarpeessa. Viimeksi lomaa oli New Yorkissa alkukesästä, mutta se aika kului USA:n kouluviikosta toipumiseen. Neljääkymmentä hipovat helteet eivät nekään rentouttaneet osaltaan suurkaupunkimatkustamista.

Nyt lomasuunnitelmani ovat toisenlaiset. Niihin ei kuulu matkailua (säästösyistä), stressaamista eikä minkäänlaista suorittamista. Tosin kämpän remonttia aion viimeistellä ihan silkasta remontoimisen ilosta (hah). Aion halia maalla majailevia kissojani, laittaa ruokaa, ulkoilla, istua piknikillä, käydä Lintsillä (ja Sea Lifessa!) sekä Suokissa.

Ylipäätään aion nauttia mereisestä kesä-Helsingistä, jonne olen kaivannut. Lappeenrannassa on ihanaa kesällä, Saimaassa uiminen on suorastaan luksusta, mutta koti on aina koti. Em. asioita tekisin mielelläni rakkaiden ystävieni seurassa, joita olen nähnyt viime aikoina liian vähän. Varatkaa siis täysistä kalentereistanne hetki minulle :-)

Kolmas viikko idässä

2008-07-04T10:09:00.000+03:00

En ole ehtinyt päivittämään blogia aikoihin, koska minulla ei ole nettiyhteyttä Lappeenrannan asunnossani. Töissä taas on niin kiire, että en ehdi lintsaamaan. Poikkeus tapahtuu nyt, sillä odottelen yhteydenottoa toiselta haastateltavalta samalla kun tapan aikaa soittaakseni puoliltapäivin toiselle. Hys hys, ei kerrota vuoropäällikölle mitään.

Kolmas viikko Etelä-Saimassa lähestyy loppuaan. Olen oppinut täällä asiat kantapään kautta lähinnä kiireisen aikataulun ja vähäisen ohjauksen vuoksi. Tavallaan se on hyvä. On toki ikävää nähdä aamupalautteessa ainoana mainintana omasta jutusta, että jokin fakta oli väärin. Yritän kuitenkin olla "vesi hanhen selästä" -asenteella ja toistaiseksi se onkin onnistunut aika hyvin. Minä vaan paiskin duunia, kuten kuka tahansa työnainen. Rapatessa roiskuu.

Tänään Ismo tulee käymään kesäkodissani ja teemme pienimuotoisen road tripin yhä syvemmälle itään ja pohjoiseen. Helsingistä ei ihan hetkessä tänne aja, joten olen pyhästi päättänyt käväistä kuntosalilla miestä odotellessani. Eilen tuhlasin kymmenen kerran sarjalippuun läheisellä salilla. Jotain järkevää siis pitäisi iltaisin puuhata, vaikka alakerrassa onkin kaksi videovuokraamoa.

Olen kävellyt iltaisin reittiä Kauppakatu-linnoitus-satama-Kauppakatu, mutta varsinaista hikeä pintaan ei kävelyllä saa. Sataman houkutteleva vohvelintuoksu on langettanut minut kuitenkin vain kerran, videovuokraamon karkkilaari taas valitettavan useasti. Jos kukaan tietää mukavista ulkoilureiteistä alueella, avatkoon suunsa. En halua, että elokuussa kotiin palaa pulska ja väsynyt olmi.

Kotona!

2008-06-16T00:50:00.001+03:00

Capitol, originally uploaded by Lissu81.

Terveisiä Amerikan itärannikolta. Ennätyshelteistä huolimatta matka meni hyvin. Washingtonissa tutustuimme mm. tähän pompöösiin rakennukseen, jossa tuntui kiteytyvän maan nationalistinen hurmos.

NYC kutsuu

2008-05-30T17:27:00.002+03:00

Olen New Yorkissa 31.5.-14.6. En todennäköisesti pääse päivittämään kuulumisiani blogiin matkan aikana, mutta kirjoitan reissusta tänne myöhemmin. Minua voi tavoitella sähköpostitse ja tekstareilla.

Matkan jälkeen ehdin olla kotona peräti 1,5 päivää ennen Lappeenrannan komennuksen alkua. Eli kaikki rakkaat ystävät ja tuttavat, tapaamme toivottavasti juhannuksen aikoihin tai jonain muuna kesäisenä viikonloppuna, kun olen jälleen Helsingissä. Lappeenrannan yksiöni vastaanottaa myös vieraita enemmän kuin mielellään!

Tilannekatsaus

2008-05-27T22:59:00.002+03:00

Vihdoinkin on rauhallinen hetki ja nettiyhteys, joten tiedoksi vaan kaikille, että olen yhä elossa, sivistyksen parissa ja ainakin suurimmaksi osaksi järjissäni. Syy päivitysten niukkuuteen on laiskuudessa ja (vähemmässä määrin) nettiyhteyden heikkoudessa. On minulla ollut ihan oikeasti kiirekin, mutta enemmän on vaivannut perustavanlaatuinen väsymys.

Koti on vielä puolivalmis ja laatikot purkautuvat erittäin hitaasti. (Niillä on puoliintumisnopeus, sanoo Ismo). Täällä kuitenkin asutaan, ja äsken vieraat totesivat, että täällä on kodikasta. Kaunis koti tästä tulikin, enkä voi sanoa olevani tyytymätön mihinkään yksityiskohtaan. Remontti ei pilannut asunnon 40-luvun tunnelmaa, vaan täällä on yhä vanhan talon henki. Erityisen tyytyväinen olen ennen remonttia pieneltä tuntuneeseen keittiöön, jossa on nyt tilavaa leipoa ja laittaa ruokaa. Kylmäkomero, sinivihreät kaakelit ja Kartellilta hankittu mariskoolin näköinen vihreä lamppu ovat suurimmat rakkauteni keittiössä. Muissa huoneissa seinien värit ja eteisen tapetti sekä valaisinhankinnat onnistuivat yli odotusten. Niin ja 160 cm leveä Ikea-sänky on ihana!

Norikin on jo kotiutunut kanssamme, mutta Sulo seikkailee yhä maalla. On ollut kova ikävä kissoja, joten on ihanaa kun edes toinen niistä on kotona! Tuolla se mustuainen makoilee pötkönä villamatollani.

Koulussa on ollut taas suurten tunteiden ja tylsien luentojen aika. Onneksi tämä viikko on viimeinen varsinainen kouluviikko. Lauantaina nimittäin lähdemme koko luokan voimin New Yorkiin, Bostoniin ja Washingtoniin opintomatkalle! Virallisen osuuden päätyttyä jään vielä viikoksi isoon omenaan, jonne ystäväni lentää seurakseni. Palaan Suomeen 15.6. Matkailu ei siihen lopu, vaan hyppään heti maanantaina junaan kohti Lappeenrantaa. Siellä on seuraava ja viimeinen harjoittelupaikkani, Etelä-Saimaan Sanomat, jossa työskentelen elokuun viimeiseen viikkoon. Koulun päättäjäiset ovat kuun lopussa ja sitten tämä vaihe elämästä on virallisesti ohi. Mutta ei mennä vielä niin pitkälle, ensin pitää keskittyä New Yorkiin!

Hengähdystauko

2008-04-24T18:37:00.002+03:00

Remontti on valmis, kamat kannettu sisään ja vanha asunto luovutettu. Sairaslomaankin piti loppupeleissä turvautua, niin raskaaksi kävi remontin ja muuton puuhaaminen yhtä aikaa työn ohessa.

Tänään on vapaailta, pian urakka taas jatkuu täällä uudessa asunnossa. Nettiyhteys perustuu tällä hetkellä kännykän varaan, joten päivityksiä tipahtanee harvakseltaan ennen kuin yhteydet saadaan kuntoon.

Tää on viimeinen...

2008-04-09T22:23:00.003+03:00

Remontti on edennyt loppuhuipennukseensa, mikä tarkoittaa parin, kolmen viikon aherrusta epätoivon ja toivon ristiaallokossa. Melkein kaikki seinät on nyt maalattu, lattiat ovat suurinpiirtein paikoillaan, kaakelointi puolivalmis ja keittiön kaapit ripustettu.

Vielä pitää sutia maalia vähän sinne sun tänne, listoittaa ja hankkia huonekaluja, sekä tehdä tiukka työmaasiivous. Sähkömies tulee ensi tiistaina. Tavoitteena on muuttaa pikkuhiljaa ensi viikosta alkaen. Viimeiset tavarat pitää olla kanettuna vappua edeltävänä viikonloppuna. Vappuna sitten bileet meillä, uudessa kämpässä.

Elämänviisautta

2008-03-31T09:41:00.001+03:00

Desiderata

Go placidly amid the noise and haste,
and remember what peace there may be in silence.
As far as possible without surrender
be on good terms with all persons.
Speak your truth quietly and clearly;
and listen to others,
even the dull and the ignorant;
they too have their story.

Avoid loud and aggressive persons,
they are vexations to the spirit.
If you compare yourself with others,
you may become vain and bitter;
for always there will be greater and lesser persons than yourself.
Enjoy your achievements as well as your plans.

Keep interested in your own career, however humble;
it is a real possession in the changing fortunes of time.
Exercise caution in your business affairs;
for the world is full of trickery.
But let this not blind you to what virtue there is;
many persons strive for high ideals;
and everywhere life is full of heroism.

Be yourself.
Especially, do not feign affection.
Neither be cynical about love;
for in the face of all aridity and disenchantment
it is as perennial as the grass.

Take kindly the counsel of the years,
gracefully surrendering the things of youth.
Nurture strength of spirit to shield you in sudden misfortune.
But do not distress yourself with dark imaginings.
Many fears are born of fatigue and loneliness.
Beyond a wholesome discipline,
be gentle with yourself.

You are a child of the universe,
no less than the trees and the stars;
you have a right to be here.
And whether or not it is clear to you,
no doubt the universe is unfolding as it should.

Therefore be at peace with God,
whatever you conceive Him to be,
and whatever your labors and aspirations,
in the noisy confusion of life keep peace with your soul.

With all its sham, drudgery, and broken dreams,
it is still a beautiful world.
Be cheerful.
Strive to be happy.

Max Ehrmann, Desiderata, Copyright 1952.
Linkki: http://mwkworks.com/desiderata.html

Remontin tila: vakaa

2008-03-28T09:43:00.004+02:00

Olen kotona kipeänä, joten onpahan ainakin aikaa bloggata. Viime päivät, pääsiäisloma mukaanlukien, ovat kuluneet tiiviisti remonttityömaalla tai muissa asumiseen
liittyvissä toimissa.

Remontti edistyy liian hitaasti minun makuuni, mutta edistyy kuitenkin.

Remontin tilanne 28.3.2008 ja mitä vielä pitäisi tehdä:

Työhuone on pohjamaalattu ja parketoitu. Seuraavaksi sinne pitäisi asentaa vanha 40-luvun vaatekaappi ja oviaukon eteen jääkaappipakastin (jota ei ole vielä hankittu), jolle rakennamme seinän ja katon vanerista. Keittiön pienen tilan vuoksi päätimme siis sijoittaa jääkappipakastimen työhuoneen puolelle, koska työhuoneen kaappirivistössä on keittiön oven kohdalla jääkaapinmentävä aukko. Kun ovi on otettu pois ja jääkaappipakastimen kaappi rakennettu, tarkoituksena on, että työhuoneen puolella ei huomaa, että ylimääräinen kaappi ei kuulu joukkoon saati sitten sisältää jääkaapin.

Työhuoneen seinät maalataan punaisella taitetulla valkoisella ja peräseinä tapetoidaan mustavalkoisella tapetilla. Tietokonepöydiksi hankitaan Ikealta mustat pöytälevyt ja jalat, joista rakennetaan pitkä yhtenäinen pöytä peräseinälle. Vanha kirjahyllymme maalataan kuultomaalilla mustaksi. Valaisimet hankitaan ja asennetaan. Työhuoneen ja olohuoneen välinen lasiovipari kiinnitetään karmeihinsa ja seinän kolot kitataan.

Olohuoneessa katto pitää pohjamaalata uudestaan. Seinät pitää maalata punaisella taitetulla valkoisella (Tikkurilan jääruusu-sävy) vielä ainakin kertaalleen. Pitkälle seinälle tehdään väripesu ohuella Taika-kultamaalilla. Lattia pitää parketoida. Ruokapöydän lähelle tuleva astiakaappi (yksi 40-luvun kaapeistamme) pitää kiinnittää seinään. Kalusteet pitää tuunata: sohvalle musta kuultomaali ja uudet päälliset (tiilenpunaiset), kirjahyllylle musta kuultomaali. Muut kalusteet saavat kelvata sellaisenaan ja niitä uusitaan myöhemmin, paremman taloudellisen tilanteen vallitessa. Kattovalaisin pitäisi ostaa, samoin muita pienempiä valaisimia. Designlamppuhaaveet jäänevät nekin toteutumatta tässä vaiheessa.

Makuuhuoneen katto tarvitsee vielä yhden pohjamaalikerroksen. Huone saa seiniinsä harmaansinisen maalin. Lattiat parketoidaan. Sänky joko ostetaan tai nukutaan vanhalla. Kattoon ostetaan himmeä lappu, sängynpäätyihin lukuvalot.

Eteinen on jo kertaalleen maalattu murretulla oranssilla. Väri saanee jäädä, joten toinen kerros tarvitaan. Eteisen tukipylväät saavat pintaansa valkoista ja ainakin toiseen asennamme leikillisesti kreikkalaispylvään kapiteelin. Sitä voisi korostaa kohdevalolla. Ovenkarmit ja olohuoneen oviaukko maalataan valkoiseksi. Lattiaan tulee parkettia. Kattoon asennamme todennäköisesti halogeeneja vaijerissa. Naulakko ja kenkäteline maalataan kuultomaalilla mustaksi.

Keittiö on vielä pahasti vaiheessa. Seinät pitäisi tasoittaa loppuun, mutta ilmeni, että lampuille ja kodinkoneille pitäisikin vetää lisää piuhoja. Jos johdot laitetaan seinien sisään, se merkitsee seinien piikkaamista auki. Mikä taas merkitsee verta, hikeä ja kyyneleitä sekä paljon pölyä. Ratkaisua mietitään yhä, harmi vaan että sähkömies pääsee paikalle vasta kahden viikon kuluttua. Kun sähköt on asennettu tai ainakin päätös on syntynyt, seinät mahdollisest hiotaan vielä kertaalleen, pohjamaalataan, pintamaalataan ja kaapit ja valaisimet asennetaan paikoilleen. Tämän jälkeen asennetaan lattia (jonka materiaali on sekin vielä hieman auki, vaikka parkettia onkin riittävästi). Välitilan kaakelointi on ihan viimeisiä juttuja. Kodinkoneista pakollisia ostoksia ovat ainakin jääkaappipakastin ja pesukone.

Paljon on siis vielä tehtävää, mutta varsinkaan sisustuksellisia silauksia ei tarvitse tehdä ennen muuttoa. Keittiö saattaa jäädä pahasti kesken, jos haluamme kiirehtiä muuttopäivää.

Haikeaa

2008-03-18T21:32:00.002+02:00

Aloitin uudessa harjoittelupaikassa, WSOY:lla, maanantaina. Jo tänään työ tuntui asettuneen uomiinsa, eikä onneksi ainakaan stressaa liiemmin jos ei kylläkään tuottanut mainittavia onnistumisen elämyksiäkään. Sen sijaan muut asiat painavat mieltä. Koulun projektityötä pitäisi tehdä kynä sauhuten, mutta motivaatio on hukassa. Samoin pitäisi päättää, missä haluaisin työskennellä koulun loputtua. Aivan eri asia on, minne minut halutaan (antaisin siitä tiedosta aika paljon).

Remonttipuolellakin on paineita. Voi kun pitäisi maalata, siivota, puunata, pakata ja ostaa erinäisiä rakennustarvikkeita. Pitäisi tehdä päätöksiä: tuota vai tuota maalia, vaiko sittenkin tapettia. Hankitaanko futon vai tyydytäänkö vanhaan kuluneeseen sänkyyn? Keittiön kaakelit pitäisi valita, teettää uudet ovet vanhoihin kaappeihin ja valvoa putkimiesten tekemisiä.

Eikä pahin eli muutto ole edes alkanut.

Ja vieläkin mielessä velloo epävarmuus ja selittämätön haikeus. Tässäkö tämä elämä nyt on? Mitä tapahtuu ensi syksynä? Mikä minusta tulee isona? Paljon kysymyksiä, ei oikein minkäänlaisia vastauksia.

Ja äkkiä kaikki oli toisin

2008-03-14T18:36:00.002+02:00

Hektinen ja sekava pariviikkoinen on melkein ohi, mutta myllerrys jatkuu. Vastoin kaikkia odotuksia putkiremontti onkin puolitoista kuukautta etuajassa ja sen on määrä valmistua ensi viikon keskiviikkona. Oma remonttimme on pahasti jälkijunassa. Parempi silti näin.

Koulun ja privaattielämän puolella suuret tunteet ovat velloneet sen verran voimakkaasti, että yöunetkin ovat menneet. Iltaisin sydän hakkaa ja käyn ylikierroksilla. Tänään on bileet tiedossa, mutta sitä ennen yritän ottaa nokoset. Viikonloppunakaan kun ei ehdi nukkua.

Jonkinlaista taantumaa tai teiniaikoihin palaamista on nyt ilmassa. Itsensä etsiminen on vaikeaa, kun pitäisi keskittyä työnhakuun, remonttiin ja muihin velvollisuuksiin. Milloinkohan mä aikuistun?

Ja taas sitä mennään

2008-03-04T19:53:00.002+02:00

Matkailu jatkuu ankaralla tahdilla. Olen huomisesta lauantaihin suurella teknologia-aiheisella road tripillä Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Jos en vastaa kännykkään, Facebook- tai sähköpostiviesteihin, en ole siis todennäköisesti kuollut. Tosin nyt on sellainen olo, että saan olla kiitollinen, jos selviän tästä viikosta hengissä.

Aktiivista elämää

2008-02-28T22:14:00.002+02:00

Viikkoa alkaa olla lopuillaan, mutta tahti vaan kiihtyy. Eilen olin Vermossa raveissa elämäni ensimmäistä kertaa. Kokemus ei ollut pelkästään tappiollinen, kiitos Ville-Petterin, joka juoksi minulle kahdeksan euron potin. En kyllä vieläkään ymmärtänyt raviurheilun perimmäistä luonnetta, mutta uhkapelaaminen hyvässä seurassa, hyvien (ja ilmaisten) juomien kera ei voi olla muuta kuin hauskaa.

Koulun puolesta koko viikko on ollut tiedon tykitystä pieneen päähäni. Tänään saavista valui yli ja Kimpassa-kirja vei voiton niin Venäjän ulkopolitiikasta kuin EU:n haasteistakin. Anna Gavaldan henkilöhahmot olivat huomattavasti uskottavampia ja samaistuttavampia kuin palvotun Hustvedtin. Kiva lukukokemus kaikenkaikkiaan. Nyt vitkuttelenkin Saatana saapuu Moskovaan tarttumista. Koulukavereni luonnehdinta "imagokirja" pitää paikkansa, vaikka en olekaan itse kirjaa lukupiirin ohjelmaan valinnut. Kai se kuuluu kerran elämässä luettavien listalle.

Tänään oli siitä nautinnollinen päivä, että isä tuli laulutunnille säestämään kahta työn alla olevaa kappaletta. Oli ihanaa laulaa, kun musiikki heräsi eloon! Laulajan koulutuksen saanut openi ei ole mikään pianisti, joten ulkopuolinen säestysapu on aika ajoin tarpeen. Kävimme myös uimassa pitkästä aikaa. Veden vastus rentouttaa joka kerta oudolla tavalla.

Huomenna menen koulun jälkeen kiipeilemään ja aion tällä kertaa päästä hieman ylemmäksi negatiivisella seinällä. Seinäkiipeily on sopivalla tavalla extremeä: turvallista, mutta silti suorityskyvyn rajoja koettelevaa. Vatsanpohjasta kouraisee, jos ote lipeää ja jään roikkumaan köyden varaan. Niskahartiaseutu kiittää niihin kohdistuvasta rasituksesta.

Viikonlopuksi kaverin luokse Uuraisille Keski-Suomeen ja sitten viikko on pulkassa. Ensi viikosta tulee vielä rankempi, joten nöyrä tavoitteeni on ehtiä nukkua vähän paremmin, ehkä jo ensi yönä.

Remppaa ja leffaa

2008-02-26T23:49:00.003+02:00

Oikeastaan olimme vain katselemassa. Tarkoituksena oli vertailla paikallisten rakennusliikkeiden parkettitarjouksia. Kävi kuitenkin niin, että ota tai jätä -tilaisuus iski silmää Ruoholahden K-raudassa.

Vai miltä kuulostaa suomalaisvalmisteinen pyökkiparketti kolmesauvaisena ja baroque-lämpökäsiteltynä, 19,90 € per neliö? Todennäköisesti ei miltään, ainakaan remonttihommiin perehtymättömän korviin. Me sen sijaan kysyimme, mikä parketissa on vikana. Mikään ei ollut vikana, parketin ulkonäkö oli tyydyttävä ja hinta - halpa. Viimeinen ja tärkein kriteeri mielessämme teimme kaupat, kotiinkuljetuksella.

Ostostelusta uupuneena tein treffit kaverini kanssa ja käväisimme elokuvissakin. Leffaksi valikoitunut Juno oli metka pläjäys. Olen aina tykännyt nuortenelokuvista. Niissä onnistutaan usein puhumaan viisaita ilman päälleliimattua tai saarnaavaa fiilistä.

Ahkera sunnuntai

2008-02-17T20:01:00.004+02:00

Lahjoituksena saadut keittiönkaapit ovat nyt kasassa uuden asuntomme makuuhuoneessa. Laskelmien mukaan näyttää siltä, että ne sopivat pikkuiseen keittiöömme. Kaapit ovat hienot ja kaikin puolin kunnossa. Olen niihin tosi tyytyväinen!

Päivä on ollut onnistunut muussakin mielessä. Oli kivaa, että kaappeja irrottamassa ja roudaamassa oli koko perhe. Sveitsin sukulaisetkin kävivät antamassa näytteen voimapihtien käytöstä ennen lentokentälle lähtöä. Aurinko paistoi, ex-tempore pakettiauton vuokraus onnistui hienosti ja urakoinnin päätteeksi isä tarjosi hyvän aterian intialaisessa.

Nyt makaan sohvalla reporankana. Energiaa riitti juuri ja juuri kissojen ulkoiluttamiseen, mutta siivous, pyykit ja tiski saavat jäädä ensi viikkoon. Muistutuksekseni itselleni siis to do -lista:

-pyykit
-tiskit
-imurointi
-kiitoskorttien lähettäminen (niistä tuli kivat)
-projektityön aloittaminen
-Saatana saapuu Moskovaan -kirjan hankkiminen
-parkettitarjouksen metsästäminen

Sattumuksia

2008-02-13T23:58:00.003+02:00

Tänään oli ensimmäistä kertaa kevättä ilmassa. Koska talvi ei koskaan tullutkaan, luulisi että olisi pikemminkin tunne ikuisesti jatkuvasta syksystä. Kevään kunniaksi (tai ihan muuten vaan) nautin kuitenkin lounaalla lasin punaviiniä ja passin haettuani kakkukahvit.

Passionvadelmatorttu on suosikkileivokseni Kakkugalleriassa. Tänään kirpeänmakeaa makunautintoani häiritsi kuitenkin omituinen näky: Designforumin yhteydessä olevan kahvilan pöydät olivat liikemiesten ja kokousseurueiden kansoittamat. Menkää kuulkaa kokoustamaan jonnekin, jossa ei tarvitse häiriintyä designesineitä ääneen ihastelevista naisihmisistä. Menää vaikka Strindbergin yläkertaan. Sinne minulla ei ole varaa tulla, mutta viiden euron kohtuuhintaan nauttisin mieluusti kakkuni Designforumissa jatkossakin.

Pakkassäiden uupumisesta huolimatta flunssa on rieponut pienperhettämme ankarasti. Vastaiskuna ostin viimein Ismon kammoaman nenäkannun. Pakkauksessa kannua demonstroivan naisen ilme on kuulemma niin etova, että kannu sai jäädä apteekin hyllylle viikko sitten, kun armas mieheni sai tehtäväkseen sen hankkimisen. Tänään otin kannun rohkeasti mukaan, vaikka mainoslause "miellyttävää ja piristävää perussivistystä" ei aivan kolahtanutkaan. (Takakannessa perustellaan, että hampaiden harjauskin omaksuttiin vasta sata vuotta sitten, vaikka joogit olivat harjoittaneet tätä sivistystointa vuosituhannet. Perussivistystä siis joogien lanseeraama nenänhuuhtelukin, vai mitä?)

Päivän urotöihin kuului myös kiitoskorttien tilaaminen Fotoykkösestä. Bulkkia kenties, mutta yrityksen nettikuvasofta oli omaa luokkaansa verrattuna kilpailijoihin. Erityistä kiitosta annoimme siitä, että sateenkaariliukuvärjätyt taustat loistivat poissaolollaan. Tilasimme koe-erän, jonka perusteella kuvien värejä oli pakko saturoida lisää. Yrityksen käyttämä kuvanparannusmenetelmä tuotti ainakin tässä tapauksessa alkuperäistä harmaamman ja latteamman lopputuloksen. Toivotaan, että lopulliset kortit onnistuvat paremmin.

Iloja ja suruja

2008-01-28T15:38:00.000+02:00

Pakoilen työntekoa hoitamalla juoksevia asioita ja surffailemalla verkossa. Heti alkuun ilahduttava kannanotto - Go, Kasvi, go!

Muita hyviä uutisia: keittiön kaapistot ilmaisivat olemassaolonsa yllättäen. Tutuntutuntutun 50-luvun täysipuiset, hyväkuntoiset keittiönkaapit saa kuulemma käydä irrottamassa ihan itse ja ihan ilmaiseksi. Säästöä tulee Ikean hinnoista riippuen ainakin reilu tonni ja uudet tuskin olisivat pieneen keittiöömme yhtä sopivat kuin saman aikakauden iäkkäät, mutta ehdat yksilöt.

Ja lisää mukavuuksia. Varasin (työpäivän ratoksi tämäkin) hotellin itselleni ja ystävälleni New Yorkista. Hotelli on nimeltään Sohotel, joka sijaitsee Nolitassa China Townin liepeillä. Reissuun lähden huonosta rahatilanteesta huolimatta, koska se kuuluu toimittajakoulun ohjelmaan. Toisen viikon saa kuitenkin lomailla vapaasti, mistä syystä kaverinikin intoutui lähtemään mukaan.

Narinaa en nyt viitsi edes aloittaa, mutta jo tämän blogimerkinnän luonteesta voi päätellä, että työ ei oikein luista. Juttuni ei yhtään edistynyt myöskään äskeisestä ulkomaanpuhelusta, joka käytiin puolin ja toisin huonolla kielellä höystäen. Jos olisin vaivautunut opettelemaan saksaa kunnolla, olisin saanut haastateltavalta juttuuni "hieman" laadukkaampia ilmaisuja.

Edit: Unohdin kehua poliisin ajanvarauspalvelua. Sen sijaan, että käyttää elämästään tunteja passijonossa, itselle sopiva aika hakemuksen jättämiseen kannattaa varata poliisin nettisivuilta. Minulla kului Kaartin poliisiasemalla yhteensä viisitoista minuuttia, jonka jälkeen suuntasin suoraan työpaikalle tasan puoli yhdeksitoista, jolloin päivävuoro alkaa. Loistava ajoitus siis.

Töissä ja remonttityömaalla tapahtuu

2008-01-15T22:32:00.000+02:00

Vuosi alkoi uudessa harjoittelupaikassa, joka on pitänyt ajatukset tiiviisti töissä. Hence, ei blogipäivityksiä. Harjoittelu Hesarin ulkkareissa on mielekästä, mutta toistaiseksi aika leppoisaa. Uudet iltapainotteiset työajat ovat tuoneet hommiin ripauksen eksotiikkaa. Yritän muistella, mitä se kirjoittaminen taas olikaan. Etenkin suurten kokonaisuuksien hallitseminen tuntuu ahdistavan vaikealta, vaikka minulta ei (ilmeisesti) kukaan mitään odotakaan. En tosin ole montaakaan päivää ehtinyt puuhastella oman juttuni parissa, koska kirjeenvaihtajien ja uutistoimistojen materiaalin editointi vie työajasta leijonaosan.

Putkiremonttipuolella ei suuria uutisia. Remontin myöhästymisen takana lienee talon huono yleiskunto ja paikkaansapitämättömät rakennepiirrustukset. Niinpä remontin edetessä seinien sisältä oli paljastunut kaikenlaisia yllätyksiä. Kylppäreiden lattioiden alla olevat tukirakenteet jouduttiin uusimaan kokonaan, koska niistä ei käytännöllisesti katsoen ollut mitään jäljellä. Korvausten hakemisessa odotetaan nyt remontin valmistumista, jolloin tiedetään tarkkaan myöhästymisten määrä. Onneksi urakoitsijalle on yhtä edullista kuin meille asukkaillekin saada remontti mahdollisimman nopeasti valmiiksi.

Viime viikolla uutisoitiin Helsingin kaupungin uudesta historiallisesta puistosta, joka on kaavoitettu tulevan kotimme välittömään ympäristöön. Vaikka hankkeen takia uusiksi mennyt pihasuunnitelma aiheuttaneekin meille lisäkustannuksia, olen iloinen, että aluetta aletaan hoitaa. Ehkä siitä tulee aikanaan yhtä arvostettu miljöö kuin Seurasaaresta. Yhtä kaunis - ja paljon monipuolisempi - se on jo nyt.

Muistiinpanoja

2008-01-06T00:36:00.000+02:00

Muistettavaa:

Pier Paulo Pasolinin elokuvia kannattaa katsoa, jos kaipaa hulvatonta ja rietasta menoa. Paljon miehiä tiukoissa trikoissa, flegmaattisia naisia alastomana. Edellä mainituista esimerkkinä Pasolinin Trilogy of life.

Amerikkalaisten naiskirjailijoiden hengentuotoksiin ei kannata koskea, jos kaipaa elävää kieltä, arkirealismia ja samaistuttavia henkilöhahmoja. Poikkeuksia toki on, mutta vaikka kuinka hehkutetaan, Zadie Smith ja viimeisin tuttavus Siri Hustvedt eivät tehneet vaikutusta. Taiteilijaperheiden kohtalot kietoutuvat yhteen akateemisessa maailmassa, hoh hoijaa.

Viiniklubi on ehdottomasti pistettävä pystyyn. Lisäksi on muistettava tuoda seuraavallakin kerralla matkalta tuliaisena paikallista viiniä ja kutsua ystävät juominkeihin (mikäli matka on kohdistunut viinimaahaan). Amerion barbaresco nebbiolo-rypäleestä (2001) vei meidät ja ystävämme takaisin Piemonten viinitarhoihin. Kuin pullotettua aurinkoa ja mustaa multaa.

Hyvää joulua!

2007-12-22T17:02:00.000+02:00

Rentouttavaa lomaa ja tunnemallista joulun aikaa kaikille lukijoilleni! Lähden joulun jälkeen Ismon ja vanhempieni kanssa minilomalle Sveitsiin ja Italiaan, joten ilmoittelen itsestäni seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella.

Oma toiveeni tulevalle vuodelle on, että pääsisimme muuttamaan ja valmistuisin kunnialla sekä toimittajakoulusta että yliopistosta. Haaveilen myös maailmanympärimatkasta ensi syksylle. Lupauksia en aio tehdä!

Kultainen kompassi

2007-12-16T01:30:00.001+02:00

His dark materials -kirjasarjaan perustuva elokuva oli näin aiheeseen perehtymättömälle mukava katselukokemus. Elokuva vetää harvoin vertoja kirjalle, eikä Kultainen kompassikaan kuulemani mukaan tee poikkeusta. Parempi näin päin, sillä aion hankkia kirjat joululoman viihdykkeeksi.

Täällä voi testata, mikä eläin oma daemon - eräänlainen toteemieläin - on. Minun on komea urostiikeri!

Katsekontakti

2007-12-15T22:57:00.001+02:00

Katsekontakti, originally uploaded by Lissu81.

Pentukuvia otettiin aikoinaan niin paljon, että tietokoneen arkistoista putkahtaa vieläkin vähän väliä unholaan jääneitä aarteita. Tässä pikku-Sulo toljottaa emäntäänsä silmiin. <3

Hääkuvia

2007-12-11T20:36:00.000+02:00

On ollut kauheasti kiirettä, mutta saimme keskiviikkona ennen Tallinnan reissua vihdoin hääkuvat nettiin. Kuvaajakollegani Sarri Kukkonen oli mukana häissä vieraan ja kuvaajan ominaisuudessa taltioiden juhlat onnistuneesti alusta loppuun. En viitsi tässä julkaista osoitetta, mutta kuvien koti on kutsukortistakin tuttu hääsivustomme. Jos joku nettituttu on kiinnostunut kuvia näkemään, voin laittaa osoitteen sähköpostiin :-)

Häät ovat olleet ja menneet, muistot jäivät. Ja niiden pahuksen kiitoskorttien lähettäminen. Toki on ihana laittaa kiva kuva muistoksi ystäville ja sukulaisille, mutta en suoraan sanottuna ehtisi nyt askartelemaan. Tällä viikolla homma on kuitenkin tehtävä. Ehdotukseni sähköisestä kiitoskortista kun ei oikein ottanut lähipiirissä tulta alleen ;-)

Itsetutkiskelua

2007-12-03T23:55:00.000+02:00

Tänään oli siitä ikävä päivä (räntäsateen lisäksi), että huomasin ajattelevani huolissani, mitä muut minusta ajattelevat. Se on loputon noidankehä, jossa ajatukset pyörivät ympyrää. Tällaisen pohdinnan seuraus on tyypillisesti päätelmä, että minussa on jotain vialla, en kelpaa. Murrosikäisen kehitystasolle jäänyttä ajattelua.

Norpatti sen hyvin sanoi: ei minun tarvitse välittää siitä, mitä muut ajattelevat minusta, vaan päinvastoin. Siis omassa sisäisessä maailmassani on tärkeää, mitä minä ajattelen muista. Miksi yrittäisin miellyttää ketään, kun maailmassa on paljon ihmisiä, joille kelpaan miellyttämättäkin ja joita itse arvostan. Kiitos kaikille rakkaille ystävilleni, että olette olemassa!

Tylsää

2007-11-30T15:11:00.000+02:00

Olen ollut koko viikon sairaana. Eilen uskaltauduin kouluun, mutta tänään jouduin tyytymään kotisohvaan kurkkukivun ja räkätaudin voitettua toisen erän. On hirveän tylsää olla kotona, kun ei voi oikein tehdä mitään. Pitäisi siivota ja lajitella papereita ja vaatteita, mutta ei kai ole järkevää huhkia sairaana. Uloskaan ei voi mennä pientä happihyppelyä kauemmaksi. En keksi mitään järkevää tekemistä lukemisen ja surffailun lisäksi, nekään kun eivät näin iltapäivästä enää huvita. Olen kateellinen energisille, ahkerille ja puuhakkaille ihmisille, jotka epäilemättä alkaisivat tässä tilanteessa vääntää joulukortteja, leipoa pullaa tai ainakin lajitella kirjahyllyn kaoottisia paperipinoja. Minä en jaksa raahautua edes naapurin ärrälle. Plääh.

Tätä en halunnut tietää

2007-11-26T21:35:00.000+02:00

Postiluukusta kolahti viattomalta vaikuttava kirje, joka oli osoitettu meille. Ulkokuori petti. Sisällä oli tyly taulukko, jossa kerrotaan putkiremontin uudet aikataulut. Meidän asuntomme valmistuu 30.4.

VIISI KUUKAUTTA MYÖHÄSSÄ!

Ja ne kehtaavat ilmoittaa asiasta pari viikkoa ennen aikataulujen "vaihtumista". Vielä sunnuntaina taloyhtiön seinällä oli vanha aikataulu, jonka mukaan remontti valmistuu 9.12.

Niin, ja ei suinkaan unohdeta, että ostettuamme asunnon 1.5., remontin piti valmistua 30.9. Yhteensä remontti on siis 7 kk aikataulusta jäljessä. Näillä näkymin pääsemme siis muuttamaan tasan vuoden kuluttua asunnon ostamisesta!

Rakkaat lukijat, jos kenelläkään on kokemusta päiden vaatimisesta vadille ja korvausten hakemisesta vastaavassa tilanteessa, nyt on aika ilmaista se. Sääliä emme kaipaa, vain konkreettisia neuvoja. Ja verta!

Monia vuosia

2007-11-16T14:32:00.000+02:00

Syntymäpäivä alkoi aikaisella aamuherätyksellä. Sain Ismolta lahjaksi Little Pimp -nimisen tietsikkalaukun, joka on punainen ja suloinen. En vaan tiedä, jaksanko kanniskella painavaa konettani ympäriinsä (vaikka se onkin markkinoiden kevyimpiä). Kassi koneella on kuitenkin hyvä olla, koska kannettavan idea on olla - kannettava.

Täällä töissä vietän rauhallisissa merkeissä nyt synttäreitäni ja kulutan viimeistä työpäivää. Leivoin mokkapaloja aamupalaveriin, koska haluan jättää itsestäni makean muiston ;-) Hyvin ovat tehneet kauppansa. Uusi tehosekoitin teki muna-sokeri-vaahdosta todella kuohkeaa.

Seitsemäksi on varattu pöytä Len's keishoku barista. Siihen asti yritän sinnitellä pikapuurojen voimalla. Voi myös olla, että lähden piakkoin kohti kotia, koska pomo ei näemmä raskinut varata minulle juttukeikkaa vikaksi päiväksi. Täällä on sitä paitsi hiljaista, koska Tehy-kuviot dominoivat päivän agendaa. Niihin minulla ei ole ollut (eikä tule olemaan) osaa eikä arpaa.

Oi aikoja, oi tapoja

2007-11-13T23:48:00.000+02:00

Nuorisoa aina parjantaan, kuten tässäkin tapauksessa.
Tänään Fazerilla tapahtunutta:
Huomaan, että en saa kiemurreltua pöydän ääreen, koska viereisessä pöydässä istuva nainen on tuoleineen melkein pöydässä kiinni.
Minä: Anteeksi, voisitko vetää tuoliasi vähän eteenpäin, jotta mahtuisin istumaan.
Nainen, 55 v, kalliit vaatteet: Nii niin, minunkin pitää mahtua tässä istumaan!
Nainen istuu tuolinsa reunalla, joustovaraa olisi.
Minä: Mutta kun en mahdu tähän nyt istumaan.
Nainen: Olisitte istuneet johonkin toiseen pöytään. Täällä oli paljon pöytiä vapaana, oliko pakko istua juuri tähän ahtaasti?
Minä: Hyvä rouva, asiakkaita tässä ollaan kaikki.
Nainen: Niin mutta oliko pakko istua juuri tähän?

4 takana, 4 edessä

2007-11-12T22:02:00.000+02:00

Niin ne taas kuluivat, viimeiset vapaapäivät. Seuraavan kerran arkivapaata saan viettää joulukuussa, koska tämän viikon jäljellä olevat päivät ovat viimeiset Nelosella. Koulu alkaa taas maanantaina. Se tuntuu vielä ihan mukavalta, koska olen levoton sielu ja kaikki vaihtelu virkistää. Tiedän kuitenkin, että luennoilla istuminen ei ole oikein minua varten. Alkaa turhauttaa ja tylsistyttää viimeistään maanantaina iltapäivällä. Tosin ensi viikon olemme Vierumäen urheiluopistolla opiskelemassa urheilujournalismia. Never say never, mutta voisin vaikka vannoa, että minusta ei urheilutoimittajaa tule edes vahingossa.

Battlestar Galactican kolmoskausi on nyt katsottu loppuun ja asunto siivottu ainakin suurinpiirtein. Ihan hyvin käytetty vapaapäivä, vaikka gradun jatkaminen ei vieläkään tuntunut vaihtoehdolta.

Ruoka naisen tiellä pitää

2007-11-06T13:17:00.000+02:00

Söin äsken keikalla paralympiatapahtumassa köykäisen salaattilounaan, joten tyydyttämätön nälkä ajaa näköjään kirjoittamaan ruoasta. Olen nimittäin löytänyt Punavuoresta kaksi makuhermoja kutkuttavaa paikkaa.

Kaffecentralen Pursimiehenkadulla tarjoaa kiistatta kaupungin parasta kahvia, jossa on samettinen maitovaahto eikä kitkeryyden häivää. Oikeaoppisten italialaiskahvien hinnat eivät päätä huimaa: espresso 1,50 ja caffe latte 2,50. Kaffecentralen tuo maahan ja myy kahvinvalmistuslaitteita ja muita välineitä, sekä laadukkaita papuja. Pitäisi ostaa sellaisia kotiin ennen harjoittelun päättymistä.

Len's keishoku bar on japanilais-suomalainen lounasravintola Pursimiehenkadun Viiskulman puoleisessa päässä. Trendikkään sisustuksen ei kannata hämätä, sillä paikka on todella kotoisa ja ruoka erinomaista. Teriyakilohiannos vei kielen mennessään. Harmillista vain, Len's on illalla auki ainoastaan perjantaisin.

Pimeä aika

2007-11-04T20:09:00.000+02:00

Olen ollut koko viikonlopun hieman allapäin. Tänään olin ulkona vain hetkisen päivällä, mikä taisi olla paha virhe. Viiden aikaan, kun aurinko laski nopeasti, tuli kauhea ahdistus. Nytkö päivä oli jo ohi? Oli niin hieno, talvinen sää, josta olisi ehdottomasti kuulunut ottaa kaikki tehot irti. Sen sijaan nöhjötin sisällä hartiasärkyisenä - liikunta olisi auttanut siihenkin vaivaan - huonosti nukutun yön väsyttämänä.

Eilen oli sinänsä mukava ilta, että se kului kavereiden seurassa. Pyhäinpäivän illan kauhuleffat eivät kuitekaan tehneet hyvää, koska näin toistuvasti painajaisia ja heräilin säpsähtäen välillä niihin, välillä Sulon naukunaan. Ei enää kauhuleffoja minulle, eivät sovi ruuansulatukselleni.

Angstaamista on vaikea välttää, kun remontti ja gradu ahdistavat. Siihen vielä väsymys päälle ja masennun totaalisesti. Lääke: ulkoilu ja riittävä uni. Josko nyt muistaisin tämän ylöskirjoitettuna niin ettei tarvitsisi enää avautua täällä.

Tietokatveessa

2007-10-30T22:55:00.000+02:00

Taloyhtiön puhis rauhoitteli minua tänään puhelimessa. Ei ole kuulemma syytä uskoa, että remontti viivästyy kuukausitolkulla, vaikka työnjohtaja niin sanoikin. Olen skeptinen niin kauan kunnes luotettavaa tietoa tulee: ilmastointiremonttifirman pitäisi ilmoittaa aikataulunsa ensi tiistaihin mennessä. Alle kuukauden viivästystä en uskalla edes toivoa, mutta mikä tahansa alle kolmen on nykytilannetta parempi. Peukut pystyyn, että olen angstaillut turhaan.

Vitutus

2007-10-26T11:59:00.000+03:00

Vitutus on sitä, kun kuulee, että myöhästynyt putkiremontti myöhästyy vielä lisää. Kysyin työnjohtajalta rehellistä arviota remontin valmistumisesta. Vastaus oli helmi-maaliskuun vaihteessa. Kenet voisi vetää vastuuseen?

Edit:
On vieläkin maailmanlopun tunnelmat, vaikka tilanne voisi olla huonompikin. Meillä on kuitenkin edullinen asunto, jonka soppari on vielä voimassa. Eri asia olisi, jos asuisimme jo uudessa kämpässä. Yritänkin nyt saada yhteyden muihin osakkaisiin, koska tuskin kenenkään etu kärsii, jos remontti saataisiinkin nopeammin valmiiksi. Viivästymisen syy on kuulemma se, että ilmastointiremonttimiehistä ei tiedetä, milloin ne tulevat töihin. Onko tällaista rakentaminen nykyajan Suomessa? Joku on nyt ryssinyt ja pahasti.

Rontti

2007-10-23T23:01:00.000+03:00

Luulin meidän kotikissoja isoiksi, rötköiksi ronteiksi. Katsokaapa tätä:

Tämä ukrainalainen "kotikissa" on oikeasti villieläin, vedestä tykkäävä fishing cat.

Höpönlöpöä

2007-10-21T20:49:00.001+03:00

Ajattelin, että pitäisi varmaan kirjoittaa jostain kivasta tuon edellisen merkinnän jälkeen. Eihän elämäni voi olla pelkkää angstia. No niin:

Tänä viikonloppuna Henkka ja Eric juhlivat häitä Hyrylässä. Oli oikein mukavaa ja lämminhenkistä. Tuntui jännältä olla vieraana häissä näin pian omien jälkeen. Annoimme lahjaksi Helmetin Outin tekemät puukorut. Symboloikoon ne biologiparille vaikkapa vuoden kiertoa, kasvua tai uutta elämää... En tosin sentään kirjoittanut korttiin, kuten serkkuni meille: "Olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa". *Huokaus*

Ensi viikonloppuna sitten Janne ja Anni samoilla asioilla. Saas nähdä, äityykö suku sielläkin hard core -vauvapainostukseen.

Häiden jälkeen sitten hieman sienestettiin jäisiä suppilovahveroita. Tuli kissojen kanssa vasta illalla kaupunkiin ja nyt löhöän Sulon kanssa sohvalla Ismon unohtamia karkkeja syöden ja Talvikuningasta kuunnellen. Pohdin kuumeisesti, pitäisikö sittenkin repäistä ja ostaa tarjouksesta tummaa merbau-parkettia. Oishan se aika makee, vaikka perinteinen ja kuulas koivu olisikin varma valinta pieneen asuntoon. Miksi aina pitäisi olla varovainen?

Hyödytöntä

2007-10-19T17:39:00.000+03:00

Tänään tuli semman arvostelu: 1. Alkoi taas suututtaa niin paljon, että oli pakko kirjoittaa amanuenssille ja sen jälkeen proffalle. Hyödytöntä, arvasin jo etukäteen. Pyysin häneltä erittelyä arvosteluperusteista. Sain vastauksen, joka alkoi: "Luulin jo seminaarissa tehneeni asian varsin suorasanaisesti selväksi...". Selväksi hän totta tosiaan asiansa tekikin. Olin pyytänyt luettelemaan työn hyvät ja huonot puolet. Yhtään hyvää puolta ei viestissä mainittu.

En voinut olla vastaamatta vielä syytöksiin ("pintapuolinen", "yleistietoon perustuva", "aiheen vierestä"), mutta pyysin lopettamaan keskustelun siihen, koska riittävästi pahaa mieltä on aiheutettu. Toivottavasti en saa enää yhtään sähköpostia kyseiseltä professorilta. Onneksi amanuenssi vahvisti epäilykseni siitä, että tällaista on sattunut kyseisen herran kanssa aikaisemminkin. Sanoi vielä, että olen joutunut akateemisessa maailmassa yleisen "väärin tutkittu" -argumentin uhriksi. Nyt pitää laittaa tämä asia sinne minne se kuuluukin eli unohdettujen vääryyksien romukoppaan.

Kissat tulivat kotiin

2007-10-16T11:13:00.001+03:00

Olen töissä, mutta töitä ei nyt oikein ole ennen iltaa, väsyttää. Siihen on syynsä. Kissat nimittäin tulivat viimein kotiin sunnuntaina. Viime yönä sitten helvetti repesi. Pudoteltiin kirjoja hyllystä, roikuttiin maukuen ovessa, karjuttiin ulospääsyn tarvetta emännän ja isännän korvan juuressa.

Kahden viikon loma on tehnyt pikku paksukaisille oikein hyvää. Vielä eilen ne olivat revetä hellyyspuuskissaan. Nyt tuntuu, että ulkoilmaan tottuneet lemmikkimme alkavat viimein tajuta, että kodissa on huonojakin puolia. Ensinnäkin ulos ei pääse yksin eikä edes valjaissa aina silloin kun haluttaa. Toiseksi sapuskana on tarjolla pahoja salmon-naksuja herkullisten chicken-naksujen sijaan.

Korvatulpat pääsevät taas käyttöön pitkän tauon jälkeen. Kivisyömminä suljen myös makuuhuoneen oven yöksi, ettei harmaa-valkea terroristimme tule herättelemään neljän aikaan aamuyöstä vain siksi, että seura kelpaisi.

Sunnuntaisemma

2007-10-14T23:26:00.000+03:00

Seminaariesitys meni ihan hyvin, sen julkinen arvostelu ei. Vaikka opponentti kehuikin, hyvä fiilis ei kauaa kestänyt. Proffan mielestä olin kirjoittanut aivan eri näkökulmasta kuin hän oli odottanut ja siksi haukkui työni lyttyyn. Ensin suutuin ja väitin vastaan, sitten pahoitin mieleni. Onneksi en sentään salissa, vaikka se olisi kyllä antanut proffalle ajattelemisen aihetta. Syytä oli varmasti minussa, mutta niin oli myös tehtävän antajassa. Olin pyytänyt aihetta, joka tukisi graduani. Kun sain aiheen, rajasin sen niin, että gradun tutkimuspainotukset olivat mukana. Virhe.

Kurjaa, että kaikki auktoriteetin asemassa olevat ihmiset eivät osaa antaa rakentavalla tavalla palautetta. Ja kun mielipiteet ovat jyrkkiä, kannan tarkistaminen tuntuu olevan sitäkin hankalampaa. Nyt ei auta kuin toivoa, että tunteet hieman viilenevät ennen arvosanojen antamista, eikä professori anna minulle ala-arvoista vain siksi, että olimme eri mieltä tutkimuskohteen rajaamisesta. Absoluuttista totuutta asiasta kun ei ole olemassakaan.

Huh!

2007-10-13T19:21:00.000+03:00

Laudatursemma kesti tänään yhdeksän tuntia. Olen aivan kuollut ja vielä pitäisi jaksaa tehdä powerpointit huomiseksi. Vuoroni on viimeisenä, mutta tämänpäiväisen seitsemän esityksen sijaan huomenna on vain kolme omani lisäksi.

Onkohan kukaan nähnyt eilen puoli kasin uutisissa ollutta pätkää Vuokko Nurmesnimestä? En ole itse sitä vielä nähnyt, Nelosen netti kun ei jostain syystä nyt toimi. Tein tuon haastattelun jo torstaina. Outoa, etten ole vieläkään nähnyt lopputulosta.

Teeveestä tuttu

2007-10-10T22:57:00.000+03:00

Eka juttuni nähtiin tänään puoli kahdeksan uutisissa. En tosin itse ollut katsomassa lähetystä, koska reissasin silloin väsyneenä kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Esikatselussa editissä juttu näytti kuitenkin yllättävän hyvältä. Sain sen tekoon toki apua kokeneelta tuutoriltani ja kuvaajalta. On hirveän mielenkiintoista olla töissä ihan uudenlaisessa mediassa. Ja nyt pitää ottaa kaikki ilo irti siitä, että saan ajatella visuaalisesti. Kuvan ja tarinan yhteensovittaminen on äärimmäisen vaikeaa. Samoin kuin tiivistäminen. Toisaalta en ole koskaan ollut "kirjoitan, siis elän" -tyyppi. Voi kun oppisin näiden kuuden viikon aikana oikeasti jotain.

Beim Schlafengehen

2007-10-06T23:28:00.001+03:00

Soile Isokoski on upea laulaja, Suomen ja maailmankin huippua. Hän tulee esiintymään huomenna Helsinkiin ja minä onnekas pääsen veljeni kanssa Topin vanhemmilta jääneillä lipuilla konserttiin!

Tässä videossa Soile laulaa ihanasti (kuvanlaatu tosin ei niin ihana) Straussin Beim Schlafengehen -liedin. Vielä kauniimmin se soi kuitenkin viikko sitten Mäntsälän kirkossa Jutta Holmbergin laulamana. Ehdottomasti yksi häidemme kohokohdista.

Virallistettu

2007-10-01T18:49:00.001+03:00

Hui kauhistus, originally uploaded by Peb a.

Kuvan otti setäni Petri Aukia

Viimeistelyä

2007-09-24T23:35:00.000+03:00

Enää neljä päivää häihin. Vaikka paljon on jo tehty, vielä riittää puuhaa järjestelyissä. Sulhasen liivi ja plastron ovat vielä hankkimatta, pöytäkartta tekemättä ja istumajärjestys viimeistelemättä. Ohjelmat ja ruokalistat pitäisi printata samoin kuin laulujen sanat.

Ja nyt pitäisi todellakin mennä nukkumaan.

Aurinkosirkus

2007-09-23T23:20:00.000+03:00

Oltiin ex tempore katsomassa Cirque du Soleilia Hartwall Areenalla. Kaikki oli viimeisen päälle, vauhdikasta ja komeaa, mutta minua pitkästytti. Musiikki oli varman päälle tehtyä keskivertojekkiperheelle suunnattua sielutonta soulpoppia. Ohjelmanumerot seurasivat toisiaan ilman draaman kaarta: shown teemana oli unimaailma, jossa voi kätevästi tapahtua mitä vaan! Ja aina joku liukui ilman halki -parhaimmillaan kahdesta suunnasta- joko laulaen tai narutrapetsilla roikkuen.
Esityksen parasta antia olivat afrikkalaiset laulaja-rumpalit, joilla oli aidon tekemisen makua soitossaan. Myös jotkut sirkusnumeroista olivat hienoja, eivät tosin kovinkaan henkeäsalpaavia. Valtavia screenejä oli hyödynnetty kivasti, joten esitys näytti varmasti hyvältä kauimmaisestakin penkkirivistä.
Meidän lippumme maksoivat 79 euroa. En tiedä, onko se liikaa vai sopivasti maailmanluokan showsta, mutta taidan uskoa toisesta kerrasta. En tykännyt Cirkus Cirköristä, enkä järin tykännyt tästäkään. Uusi sirkus taitaa olla taidemuoto, jonka jätän jatkossa muiden nautittavaksi.

Vielä henki pihisee

2007-09-17T22:46:00.000+03:00

Olen iltaisin niin uuvuksissa, että en jaksa edes blogata. Pitäisi pitäisi pitäisi. Siis tehdä seminaarityötä sun muuta pakottavan tärkeää. Ei vaan jaksa!

On the bright side, hääpuku näytti eilen päällä jo paljon paremmalta. Kiitos Zeballe vinkeistä! Eiköhän stressi pudota vielä pari kiloa ennen juhlapäivää :-/

Mukavaa on myös, että pääsin sen tentin läpi kolmosella ja että graduprojekti pyörähti taas nikotellen käyntiin. Tänään ostettiin Ismolle myös kaunis italialainen puku puoleen hintaan. Siinä kelpaa astella alttarille.

Tauolla

2007-09-10T14:47:00.001+03:00

Huh, mikä viikko. Siis viime viikko. Nyt on maanantai, enkä ole vieläkään toipunut loppuviikon metsäleirin rasituksista. Olimme tutustumassa metsäteollisuuteen kolmen päivän ajan. Intensiivistä, stressaavaa ja toki myös mielenkiintoista. Lobbauksen hajua oli selvästi ilmassa.

Tänään käristetään poliittisia broilereita. Nyt on vartin tauko. Päässä suhisee kaikenlaisia ajatuksia. Tuntuu, että kaikki täällä opittu, gradustressi ja häästressi eivät mahdu samaan koppaan. Onneksi häävalmistelut ovat mallillaan, ja esteitäkään ei kirkkoherranviraston mukaan näytä olevan.

Vielä pitäisi hoikistua pari kiloa ennen häitä. Se on teoriassa ihan mahdollista, mutta käytännössä hankalaa. Kävin eilen salilla ja nyt joka paikkaa särkee. Keskiviikkona ajattelin mennä uudestaan, sitä ennen vesijuoksu tai vastaava hellävaraisempi liikunto saa kelvata. Yritän välttää herkkuja ja valita vähäkalorisempia vaihtoehtoja. Hoikistumisvinkkejä otetaan vastaan.

Kuukausi

2007-08-29T22:16:00.000+03:00

Olen kolmatta päivää flunssassa, mutta haettiin tänään silti esteiden tutkintaa kirkkoherranvirastosta. Se on auki heikosti, viiteen ainoastaan keskiviikkoisin, joten asia oli hoidettava tänään. Rempseä pappi kertoi, että kuulutukset voidaan lukea Paavalin kirkon lisäksi myös Mäntsälässä, mikä on mukavaa. Saimme jo mukaan valkoisen vihkiraamatun ja hääseremoniaohjekirjasen.

Tylsää olla kipeänä, vaikka olihan tämä odotettavissa. Koko kesänä olen ollut vain yhden iltapäivän poissa töistä, enkä keväälläkään juuri sairastanut. Toivoa sopii, että taudit on podettu häihin mennessä.

Bonuspuolella on se, että Buffyn 2. kausi on pitkä kuin nälkävuosi ja viihdyttää mukavasti sairasvuoteella. Läppäriä voi pitää sylissä sohvalla, tai jos oikein ikävä olo iskee, sängyssä. Silloin pitää tosin varoa näppiksen yli käveleviä kissoja.

Ohi

2007-08-23T22:57:00.000+03:00

Jees, ensimmäinen harjoittelu on nyt ohi, enää neljä jäljellä... Tämä ensimmäinen oli tosin pisin, eikä varmasti ainakaan huonoimmasta päästä. Sain aikaan muutamia sellaisiakin juttuja, joita kehtaa katsoa vielä vuoden kuluttua. Vaikka välillä työ rassasi, kesätyöpaikkana IS oli mainio: luova, vapaa ja motivoiva. Ja työkaveritkin olivat mukavia, tosin niitä olisi saanut olla enemmänkin.

Vein viimeisen työpäiväni kunniaksi töihin mokkapaloja, jotka toteutin Marien ohjeella. Kuorrutteessa maistui ihanasti espresso ja palat katosivat nopeasti parempiin suihin. Pomo söi valehtelematta kymmenen. Jäipähän minusta ainakin makea muisto!

Huomenna menen purjehtimaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Sain perjantain vapaaksi, mutta lupasin kirjoittaa kokemuksestani vielä lyhyen kommentin. Se ei kuitenkaan jää viimeiseksi jutukseni IS:ssa, vaan aloitin tänään juttusarjan, jota jatkan muutaman kerran tulevan lukuvuoden aikana. Aihe on tosi mielenkiintoinen, mutta en kerro siitä nyt enempää.

Nyt pakkaamaan sadehousuja!

Meez

2007-08-21T14:12:00.000+03:00

Minä olen ihan jälkijunassa, mutta silti:

Sairastellen

2007-08-20T17:23:00.000+03:00

Nukuin huonosti, vatsaa väänsi. Töissä omituinen, huono olo iski kuntosalin jälkeen, ja marssin saman tien alakertaan terkkarille. Vaikka tulehdusarvot ja lämpö olivat normaalit, lähdin puoliltapäivin töistä kotiin. Olo kun ei kohentunut millään.

Nyt on jo ihan hyvä olo, vaikka yhä vähän hutera. Syntisen ihanaa makoilla sohvalla keskellä päivää, kun sitä juuri eniten kaipaa. Olen siis sillä lailla "mukavasti kipeä", että en ole kaksin kerroin pöntön päällä tai tukehtumassa limaneritykseen. Suomalaiseen työmoraaliin kuuluu, että silloin pitää tuntea huonoa omaatuntoa - kuten minäkin.

Yritän ajatella järkevästi, että kun nyt lepään tämän päivän, vältän todennäköisesti vakavamman sairastumisen. Tulee myös työnanatajalle halvemmaksi.

Helvetin hyvin menee...

2007-08-17T17:36:00.000+03:00

...vaikka en päässytkään eilen PMMP:n keikalle! Tenttiin luku jäi totta kai kesken, koska urakka oli yksinkertaisesti liian iso yhdelle viikolle. Tästä huolimatta tein parhaani, kuten myös tänään kokeessa. Se tuntui sujuvan ihan kelvollisesti. Uskaltaisin jopa sanoa, että läpi meni! Askel lähempänä valmistumista ollaan.

Eilen oli todellinen näytön paikka työsaralla. Haastattelin kiireistä kapellimestari Esa-Pekkaa, joka soi minulle ja kuvaajalle tunnin aikaansa keskustelutilaisuuden ja harjoitusten välillä. Vaikka aikataulu oli aivan liian tiukka, haastattelu meni mukavasti ja kuvatkin onnistuivat. Kirjoitin jutun samana iltana, mistä hyvästä sain pomolta tämän tenttipäivän vapaaksi. Hyvä diili! Toimituksesta ei ole soiteltu, joten olettaisin kaiken olevan kunnossa. Juttu ilmestyy painettuna huomenna.

Miellyttävä sitrustuoksu leijailee ympärillä, sillä lainasin uinnin jälkeen ystäväni tuoksuvoidetta. Olimme tentin jälkeen uimassa Kumpulan maauimalassa ja kahvilla kulman takana - ihanaa! Kaunis päivä ei siis ole tentin tai töiden takia mennyt hukkaan. On muutenkin rentoutunut olo, koska olen luvannut itselleni, että aloitan vasta maanantaina laudaturseminaarin työstämisen. Tavoitteena olisi saada se valmiiksi ennen häitä.

Nyt siis viikonlopun viettoon!

Lukuiloa

2007-08-13T22:04:00.000+03:00

Ah ja voi, lukunopeuteni on 10 sivua tunnissa, vaikka yritän jättää turhat lukematta. Sen siitä saa, kun jättää tenttiinluvun viime tinkaan. Toisaalta nyt ei ole yhtä angstinen fiilis kuin eilen, joten parannusta on tapahtunut. Osasyy on varmasti pomon ymmärtäväisessä asenteessa, kun pyysin perjantain vapaaksi tentin takia.

Ja positiivisella puolella myös: yhdistetty vesijuoksu-sauvakävely-joogapilates sitten viime torstain on avannut jumittaneen selkäni, jonka seurauksena laulutunti kulki merkittävästi viimeviikkoista paremmin.

Ei huvita

2007-08-12T14:07:00.000+03:00

On taas kerran ihan mälsä fiilis, jotain tuntemattomasta syystä. Konissa oli mukavaa, mutta hyvin tavanomaista: nähtiin tuttuja, syötiin epäterveellisesti ja pelattiin runsaasti lauta- ja korttipelejä. Ctulhu Munchkin tuli ainakin tutuksi.

Raivasin himan pullo- ja lehtikasoja tunkkaisessa asunnossamme. Ahdistavaa, miten täällä aina on niin sotkuista. Syy lienee siinä, että emme jaksa siivota. Ja siivoamisesta tulee jatkuvasti riitaa. Pitäisi tehdä, kuten Outi kehottaa.

Nurkassa lojuu tenttikirja, jonka joudun kohta poimimaan ylös. Sen lukeminen ei vaan huvita. Vielä ankeampi on ajatus töihin menosta ja koulun jatkumisesta. Tunnen itseni ihan läpeensä epäonnistuneeksi yksilöksi.

Koni

2007-08-11T00:15:00.000+03:00

Huomenna mennään pitkästä aikaa Ropeconiin Otaniemen Dipoliin. Väsyttää sen verran paljon, että kömmin nyt petiin, mutta kaikki coniin tulevat tutut: törmäillään puolenpäivän jälkeen Dipolin kokolattiamattojen peittämissä loukoissa.

Ikävä kissoja

2007-08-08T15:41:00.000+03:00

Pienet petomme ovat maalla nauttimassa helteestä oikeaoppisella tavalla. Me ihmiset kärvistelemme kaupungissa tunkkaisissa konttoreissa ja pätsiksi paahtuvassa asunnossamme.

Eilen illalla muistelimme, kuinka jouduimme vuosi sitten kesällä nukkumaan lattialla patjalla, koska kissanpennut olivat sotkeneet sänkymme. Se yö oli villi! Puolenyön jälkeen alkoi kauhea ralli, jonka reittinä toimivat uniset vartalomme. Viisi pentua juoksi kynnet rapisten ympäri ympäri ponnahdellen välillä vatsojemme päältä. Nukkumisesta ei tullut mitään, mutta en vaihtaisi hetkeäkään pois siitä yöstä.

Viikonloppuna haen porsaat kotiin. On niin tylsää ilman niitä!

Polttarit, uusi otto

2007-08-06T14:45:00.000+03:00

On maanatai ja idlaan työpaikalla, joten nyt voisi olla hyvä hetki päivittää kuulumiset ;-)

Polttarit olivat siis lauantaina. Olin juuri herännyt isäni puhelinsoittoon ("oliko pakko soittaa jo kymmeneltä lauantaina?") ja mennyt suihkuun, kun ovelta kuului ryskytystä. Pöllämystynyt Ismo päästi sisään iloisen kaveriporukan, joka otti minut heti käsittelyyn. Tassuun työnnettiin valtava kuohuviinilasi, hiukset käherrettiin ja kasvot meikattiin. Vaatteiksi sain 50-luvun mustavalkoiset releet paksulla nahkavyöllä. Marilyn oli uudestisyntynyt!

Ja siitä sitten hyökättiin karaoketaksiin pienten kommellusten jälkeen. Sibelius-Akatemialla minua odotti Jutta, joka veti alkuun pienen äänenavauksen ja alusti tulevaa: minun piti esiintyä kolmen basson (tai yksi taisi olla koreografi) raadille pianistin säestyksellä. Kappaleina olivat Ma elän ja Je te veux. Tyylilajit vaihtelivat Mattilasta Kylli-tätiin ja välillä improvisoitiin. Rekvisiittaakin oli. Rangaistusryypyksi jouduin ottamaan votkaa ja palkinnoksi skumppaa. Se votka tosin rajoittui yhteen ryyppyyn, jonka jouduin ottamaan, koska en ollut opetellut kappaleita ulkoa!

Akatemialta matka jatkui Töölönlahdelle piknikille, jossa sain liikuttavat lahjat polttariseurueelta. Lahjat kertoivat antajastaan - ja tietysti saajastaan, sillä ne liittyivät siihen, miten olin tavannut kunkin seurueen jäsenen.

Ja sitten taas bussiin. Menimme haistelemaan lemmenyrttejä Viikin Gardeniaan. Siinä vaiheessa hervottomista kätösistäni jo putosikin yksi skumppalasi lattialle, mistä häitä järjestänyt seurue ei juurikaan ilahtunut (Gardenia on suosittu hääpaikka). Vierailu oli kiva siitäkin huolimatta ja opas tosi mukava. Nyt kaikki nauttimaan kumppanin kanssa intialaista maitoteetä!

Ja takaisin Töölönlahdelle, tällä kertaa Linnunlauluun. Villa Kiven kätköistä löytyi ihana sauna, joka oli kuin meille tehty. Kaikki 13 mahtuivat istumaan lauteille ja syömään pergolaan saunan edustalle. Sain kaikki mahdolliset hoidot morsiussaunassa. Perinteitä noudatettiin myös heittämällä vanhat suolat vihdan mukana selän taakse. Kaikki olivat osallistuneet tavalla tai toisella herkkuaterian kokoamiseen. Oli hauskaa istuskella katseilta suojassa lehtien alla, kun vieressä kulki vilkas kävelytie.

Ilta jatkoi vauhdikkaissa merkeissä, tosin ensin keräsimme voimia Kaisan kämpillä Kalliossa. Jatkopaikaksi valikoitui Kuudes linja, mutta rokkibändit karkottivat meidät keskustaan, jossa seurueeseen liittyi tuttua miesväkeä. Svengikin tuotti pettymyksen (niillä ei ollut karaokelistalla Wuthering Heightsia!), joten jonotimme Lostariin. Lihatiskimeininkikään ei häirinnyt, ja tanssimme pilkkuun saakka. Taksi toi kotiin iloisen pariskunnan, jonka toinen osapuoli ei vielä tuohon aikaan aavistanut seuraavan aamunsa tunnelmia.

Onneksi siitäkin selvittiin hengissä. Nyt yritän orientoitua työntekoon (huonolla menestyksellä, kuten huomaatte) ja olla pelkäämättä, että joku esittelee videoitua Kylli-imitaatiotani häissä. Kaikki kutsukortit ovat matkalla, kampaaja on varattu ja kesäkin otti uusintakierroksen. Ei siis syytä huoleen!

Polttarit

2007-08-05T17:12:00.000+03:00

Olen voipunut, mutta onnellinen. Tarkempaa selostusta seuraa myöhemmin, nyt ei kykene.

Hääkorut

2007-08-01T21:30:00.001+03:00

Hääkorut, originally uploaded by Lissu81.

Julia antoi ystävällisesti luvan kuvan julkaisuun, joten tässä siis ihanat tilaustyönä tehdyt korut syyshäihin.

Hääkorut

2007-07-30T23:39:00.000+03:00

Pyysin Juliaa suunnittelemaan ja tekemään ihanat lehtikorut häihin. En halua laittaa tähän luvatta Julian ottamaa kuvaa koruista, mutta ne on nyt julkaistu Julian blogissa. Käykää kurkkaamassa ja ihailemassa :)

Laiskaa bloggausta

2007-07-30T00:10:00.000+03:00

Huomaa, että on kesä, vaikka en olekaan lomalla. Blogin päivitystahti on hiipunut ja epäilemättä lukijani saavat elämästäni aika ankean kuvan edellisten merkintöjen perusteella. Kun on mukavaa, ei jaksa tai muista kirjoittaa. Valituksen aiheet taas mieluusti kirjaa ylös. Nytkin ajattelin valittaa, mutta sitä ennen kehuja: uusin Potter on nyt luettu ristiriitaisin tuntein. Pidin kirjasta erittäin paljon. On haikeaa heittää Tylypahkalle hyvästit.

Heinäkuun aikana olemme viettäneet mukavia viikonloppuja maalla: ensin Isossa-Kyrössä Etelä-Pohjanmaalla ja sitten Heinävaarassa Pohjois-Karjalassa. Olen myös päässyt tekemään mukavia juttukeikkoja Pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mikä on todella virkistävää. Tänä viikonloppuna teimme kutsukortteja ja löhöilimme Mäntsälässä.

Mutta mutta. Nyt on iskenyt paha työväsymys, joka on tehnyt tuloaan jo pari viikkoa. Sunnuntai-iltana ei ole levännyt olo, ainoastaan äreä ja tympääntynyt. Vaikka huomenna on kiva juttukeikka, en jaksaisi niin yhtään mennä töihin. Työnantajille vinkiksi: kesätyöntekijäkin tarvitsee lomaa ja jaksaa viikon levättyään paljon paremmin kesän loppuun. Kaipaan aikaa itselleni ja kiireilleni, häille, remontille ja opinnoille.

Se siitä, nyt menen nukkumaan. Jaksamista kaikille kanssakärsijöille, joilla lomat ovat rajoittuneet juhannuksen pyhiin.

Remonttipulmia

2007-07-24T21:32:00.000+03:00

Voi kun olisi ylimääräiset neljä tonttua, jotka pistää kaakeleihin sun muuhun mukavaan. Remontti riipii hermoja, eikä vain se. Onneksi hääjärjestelyissä ei ole vielä veren maku suussa. Hääpuvusta tulee hieno, samoin korteista. Ja hieman lohduttaa myös postikonttorissa odottava Potter.

Tuhlattua aikaa

2007-07-09T10:59:00.000+03:00

Tuntuu, että aika valuu sormieni välistä ilman, että saan siitä minkäänlaista otetta. Eilen tulimme kotiin viikonloppureissulta väsyineinä ja järkevintä olisi ollut painua suoraan pehkuihin tai edes viedä kissat ulos. Puolitoistatuntinen klo 24-1.30 kului kuitenkin sohvalla netissä surffaillen. Ja tänään väsyttää.

On juuri sellainen päivä, että on vaikea saada mitään aikaan. Onneksi lehtien lukeminenkin katsotaan tuottavaksi toiminnaksi, onhan toki tärkeää tietää, mitä muut täällä ja kilpailijoilla ovat kirjoittaneet. Muu puuha onkin lähinnä yhteydenottojen odottelua, tulevien juttujen valmistelua ja muuta epämääräistä puuhaa. Auts, pitäisi myös tehdä yksi lyhyt puhelinhaastattelu.

Illemmalla ohjelmassa on mukavampaa puuhaa. Jos saisimme tyttöjen kanssa kutsukorttitarpeet hankittua, mielessä olisi yksi huoli vähemmän. Laudatursemma ja gradu voivatkin sitten vallata vapautuvan tilan kokonaisvaltaisemmin.

Gaah

2007-07-04T21:52:00.000+03:00

No niin, putkiremontti on sitten sellaiset 9 viikkoa myöhässä. Hyvä puoli tässä on, että muutto ei ainakaan ajoitu häiden tai laudatursemman päälle. Jos jouluksi kotiin pääsisi :-(

Kulttuurinnälkä

2007-06-27T23:05:00.000+03:00

Miksi kaupungissa ei tunnu tapahtuvan mitään? Tarkennetaanpa vielä: kaupungissa ei tapahdu mitään klassisen musiikin saralla. Sen sijaa muualla Suomessa erilaiset festivaalit pyörivät parasta aikaa. Ei ihme, että esiintyjiä ei enää pääkaupunkiin liikene. Pitäsi nyt vaan ryhdistäytyä ja varata lippuja jonnekin lähiseudun konserteista.

Kulttuurinälkää tyydytin tänään konsertin sijaan Ateneumissa, jonne pääsee keskiviikkoiltaisin ilmaiseksi. Musiikki ja hiljaisuus -näyttely oli sopivan suppea, mutta yllättävän korkeatasoinen. Etenkin Blomstedtin ja Vallgrenin töissä oli helmiä ja olipa mukana muutama Melartinkin. Säveltäjä on kuulemma haaveillut taiteilijan koulutuksesta, mutta joutui valitsemaan musiikin. Suosittelen sateisen keskiviikkoillan huviksi.

Nyt uin Emma Salokoski ensemblen kuulaassa soundissa. Kiitos, Heini, tästä ihanasta levystä! Se nostattaa nopeasti pois sateen tuomista synkistä mietteistä. Kunpa pääsisin vielä keikalle. Korpi ensemble? Tai edes SMG?

Työn hyvät puolet

2007-06-26T23:44:00.000+03:00

Tulin juuri erittäin antoisalta keikalta. Olen ihaillut JJ Näässin webbisarjakuvia jo pitkään ja nyt pääsin haastattelemaan häntä ja tyttöystäväänsä Elanor Cooperia. Jotenkin arvasin jo etukäteen, että juttua saattaisi riittää pidemmän aikaa, mutta työn piikkiin ei voi enää laskea sitä, että istuin iltaa pariskunnan kanssa viidestä yhteentoista. Oli todella mukavaa! Kovasti ilahduttaa myös minusta tehty piirros ja hieno runo :-) Laitan ne ehkä tänne myöhemmin, jos saan luvan ja jaksan skannata.

Menkää lukemaan Broken Mirror -sarjakuvaa kuin olisitte jo!

Jussia

2007-06-24T22:35:00.000+03:00

Kiva oli juhannus, mutta bileputkesta seuraa väjäämättä jonkinasteinen morkkis. Krapulapäivinä pysähdyn elämän suurten kysymysten äärelle. Mikä minusta tulee isona? Pystynkö todella valmistumaan kaiken ohella? Riittävätkö rahat remonttiin? Tuleeko häistä mitään? Oliko virhe ostaa asunto? Ja niin edespäin.

Ihmismieli on kummallinen kapistus. Vaikka menisi kuinka hyvin ja vaikka miten kivaa olisi ollut, huolenaiheet löytyvät vaikka tikulla kaivamalla. Toki minullakin on isoja asioita pohdittavana, mutta eivät ne oikeastaan ongelmia ole niin kauan kun en tee niistä sellaisia. Vai auttaako rahatilanteen kestävyyden jatkuva arvioiminen? Kyllä toimeen on tähänkin asti tultu. Tai valmistunko nopeammin, jos käytän 80 % valveillaoloajastani asian murehtimiseen. Ei.

Onnistuneen juhannuksen resepti: Otetaan sopiva seurue ystäviä ja ystävien ystäviä, jotka pelaavat hyvin yhteen. Kaunis, kuulas sää. Metsälampi ja sauna. Mökki ja paljon hyvää ruokaa. Aikaa. Sekoitetaan, tuloksena paljon naurua, ähkyä ja juhannusyön haikeutta.

Restart

2007-06-19T18:50:00.000+03:00

Ilmoittauduin syksyn laudaturseminaariin toimittajakoulusta ja häistä huolimatta. Ilmoittauduin myös kesätenttiin ja syksyllä alkavalle graduklinikalle. Graduhanke starttaa jälleen. Tajusin, että jos en seuraavan lukuvuoden aikana valmistu, hanke saattaa lykkääntyä hamaan ikuisuuteen. Tutkinnonuudistus toisi lisätöitä ainakin puolen opiskeluvuoden verran, enkä usko, että minulla riittää rahkeita vääntää ensin kandintyö ja sitten gradu. Saatika rahaa. Huolettomat opiskeluajat ovat lopullisesti ohi. *nyyh*

Kissa kateissa?

2007-06-17T01:50:00.000+03:00

Tulin äsken kotiin kaupungilta ja näin bussista astuessani pysäkillä vilahduksen kissasta, joka pelästyi lähtevää bussia. Kun pääsin meluvallin toiselle puolelle ja katselin ympärilleni, mustavalkoinen kissa tuli naukuen luokseni. Se oli laiha, mutta kiiltäväturkkinen ja sen kaunis musta häntä muistutti pölyhuiskaa. Vaikutti siltä, että se kaipasi haleja ja huomiota. Tuli myös tunne, että kissa ei ollut ihan omalla reviirillään. Sillä ei ollut kaulapantaakaan, tosin täällä päin monet pitävät kissojaan vapaana, ja pannattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Jos kissaa näkyy vielä huomenna, otan yhteyttä Hesyyn. Hassu yhteensattuma, että törmäsin siihen tänään, koska Sulo karkasi aiemmin päivällä ikkunasta huomaamattamme. Se oli kujeskellut koko päivän ulkona ennen kuin Ismo yhdeksän aikaan tuli kotiin ja huomasi sen kadonneeksi! Onneksi naapurin mies oli nähnyt pikku pöhköpäämme ja tuli nykimään Ismoa hihasta. Huoli kyllä ehti tulla meille molemmille :-/ Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jatkossa olemme tarkempia raollaan olevien ikkunoiden kanssa. Sulon ulkoiluhimo voitti kaikki esteet ja se oli saant nitkutettua ensimmäistä kertaa elämässään makkarin mahdottomaksi luulemansa ikkunan auki.

Toivottavasti myös mustavalkoisen kissan omistaja löytää lemmikkinsä pian. Mikäli eläin kuljeskelee vakituisesti vapaana, omistajan kannattaisi huolestua sen turvallisuudesta. Nytkin kissa oli tulossa bussipysäkille, joka sijaitsee vilkkaan Lahden väylän alussa. Tähän aikaan yöstä kaaharit painavat tuhatta ja sataa. Siinä ei yksi kissa paljon vauhtia hidasta.

I've been thinking

2007-06-13T23:50:00.000+03:00

Yeah, I'm really posting this in English. I just finished a long email to my friends in Australia and came to think how nice it would be if they could read my blog as well. I'm working as a journalist which means I get to use my native tongue creatively every day. Maybe I could start practising my English with this blog (well, maybe not practising, at least not as long as my update rate keeps this low and the things I write about this simple).

I'll sleep over my brilliant idea to see if it's still brilliant in the morning light. Vaiju and James, if you read this, please comment :-) The others: do you mind reading my latest complaints in English and suffering my lack of grammar and clumsy use of words?

Oh, you got to see this. Cartoon doctor explaines everything I know (now) about quantum physics!

Kivakiva

2007-06-10T22:37:00.000+03:00

Kerrankin keksin kirjoittaa hyvissä fiiliksissä, edes sunnuntaiangsti ei ole iskenyt!
On ollut tosi kiva päivä, johon on sisältynyt rento ja antoisa laulutunti, piknik ja kävelyretki Vanhassakaupungissa kavereiden kanssa, juoruamista, päivittelyä, hurttia huumoria, uuden asunnon mielikuvitussisustamista sekä ex tempore -ateria kevätvihanneksista ja uusista perunoista med erinomainen Rioja-punkku ja vielä erinomaisempi jälkkäriviini.
Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että aamu alkoi krapulahikisenä sisään lentäneen ampiaisen pöristessä pätsiksi muuttuneessa makuuhuoneessamme.
Eilen juhlitiin Annan polttareita, jotka nekin onnistuivat erinomaisesti. Ilta päättyi saunomiseen, viininmaistiaisiin ja herkutteluun. Ongelmana vain oli viinin suuri määrä ja oma persouteni rieslingille. On todella vaikea sylkeä lasiin, kun edessä on puoliksi juotuja, hyviä valkoviinejä, vaikka päivä olisikin alkanut runsaalla kuohuviinimäärällä.
Huomenna odottaa väistämättä paluu sorvin ääreen. En jaksa nyt masentua. Jos viikonlopuista ei nauti, viikolla ketuttaa, ja nyt ainakaan ei ole sitä ongelmaa. Mutta arki-iltojenkin iloksi voi ja kannattaa keksiä piristystä. Ehkäpä maauimalassa olisi hieman rauhallisempaa säiden viilennyttyä. Ja sinne Sanomatalon kuntosalillekin voisi viimein vaivaantua!

Kesätoimittajuus

2007-06-04T18:16:00.000+03:00

Luennoilla istuminen vaihtui kesätoimittajan työhön Ilta-Sanomissa. Olen tosi väsynyt, vaikka aurinko paistaa ja kaikki on muutenkin hyvin. Ensi yön unet jäävät lisäksi ikävän lyhyiksi, sillä ensimmäinen IS-haastatteluni alkaa jo klo 05.15. Pitäisi varmaan kommentoida uutta työyhteisöä (ihan kiva) ja toimittajakoulua (ihan kiva), mutta en yksinkertaisesti jaksa. Haaveilen kesälomasta, jota minulla ei ole eikä tule. Remonttiinkin pitäisi tarttua ja alkaa laihdutus, jotta näyttäisin edustavalta hääpuvussa, johon isä toi kankaat Kiinasta. Miksi häihin pitää aina laihduttaa? Totuus taitaa kutenkin olla, että pitäisi muutenkin laihtua ja häät olisivat hyvä tekosyy ja kimmoke. Syyskuun loppuun on vielä hyvin aikaa, vaikka tahti olisikin hitaanpuoleinen. Vinkkejä otetaan vastaan.

Nyt painun päiväunille, ehkä se tästä.

Vanhankaupungin kevät

2007-05-30T22:36:00.001+03:00

Vanhankaupungin kevät, originally uploaded by Lissu81.

Idyllistä maisemaa tulevan kotimme läheltä. Voi, kun pääsisimme muuttamaan jo tänä kesänä!

Laakerinlehtiä

2007-05-25T00:19:00.000+03:00

Hik, olen hieman huppelissa. Tulimme juuri seppeleensitojaisista Kaapelitehtaalta. Sidoin promovendilleni huomiseksi hienon seppeleen! Oli kivaa, mutta väsyttää kauheasti. Musiikki oli jazzpainotteista ja tanssittavaa, mutta se meni nyt meidän osalta hukkaan. Valintoja valintoja, menimme nimittäin eilen katsomaan Pirates of the Caribbean kolmosta ja takana on vain noin kuusi tuntia unta. Nyt pitääkin kiiruhtaa kipin kapin pehkuihin. Huomenna aamulla kokoonnumme valkoisissamme yliopistolla ja juhlat jatkuvat iltaan saakkaa, jolloin illallistamme Finlandia-talolla. Lauantaina on vuorossa promootiopurjehdus ja tanssiaiset. Meneillään on siis filosofisen tiedekunnan promootio Helsingin yliopistossa. En kykene nyt parempaan, lisätietoja täältä.

Kevätulkoilua

2007-05-20T21:11:00.000+03:00

On ollut ihana, ulkoiluntäyteinen viikonloppu! Kasvot ovat saaneet hieman liikaa aurinkoa, mutta mieli on nauttinut valosta ja luonnosta senkin edestä.

Eilen vietettiin Sannan polttareita vaelluksen merkeissä Nuuksiossa. Oli kevään hienoimpia päiviä: +15 eikä pilvenhattaraa taivaalla. Noin 8 km vaelluksen Nuuksion karunkauniissa maisemissa kruunasi morsiussauna ja mielet herkistävä karaoketaksimatka takaisin keskustaan. "Siinä täytyy olla rakkautta, siinä täytyy olla unelmii. Mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa," sai polttariporukan silmäkulmaan kyynelen jos toisenkin. Alkoholilla taisi olla osuutta asiaan ;-)

Tänään taas suuntasimme perheen voimin Vanhankaupungin luonnonsuojelualueelle ja Viikkiin, josta kävelimme aina Herttoniemeen saakka. Kyseinen reitti on varmasti Helsingin parhaita, eikä tähän aikaan vuodesta voi kuvitella mitään ihanampaa kuin linnunlaulua soivan, kevääseen heräävän metsän meren kimmeltäessä taustalla.

Kevyen liikenteen ulkoilureittejä löytyy uuden reittiopaan avulla, mutta se ei valitettavasti toimi Safarilla, Firefoxilla kylläkin erinomaisesti. Vanhan kaupungin lahden kiertävä reitti on merkitty yhdeksi kaupungin maisemallisista ulkoilureiteistä ja sen voi kiertää niin pyörällä kuin kävellen. Vanhankaupungin suojelualueelle ei kuitenkaan pyörää kannata viedä, vaan jatkaa matkaa kävelysillan yli vasemmalle kohti Viikkiin vievää kävelytietä.

Webbihupia

2007-05-19T22:30:00.000+03:00

Uutisia uudessa valossa tarjoaa Lehti. Verkkoaviisin mukaan kansleri Raivio vakuuttaa, että “Yhdysvaltojen ja Englannin esimerkit todistavat, että hinnakkaisiin huippuyliopistoihin panostamalla voimme synnyttää uuden akateemisen yläluokan jopa 50 vuoden aikana.” Tottahan tosi!

Jos joku ei ole vielä tutustunut nettisarjikseen Nothing better, nyt on korkea aika. Jenkkiläisestä college-elämästä löytää helposti yhtymäkohtia suomalaiseen opiskelijaelämään. Tiivistettynä juhlimista, ihmissuhteita ja itsensä etsimistä kampuksella. Piirrosjälki on ammattimaisen realistista.

Hengähdystauko

2007-05-17T02:06:00.000+03:00

Raskas työ vaatii raskaat huvit, joten lähdimme mekin veljeni synttärien jatkoille ja jatkojen jatkoille. Pääsimme silti kotiin hyvissä ajoin, koska bileet alkoivat jo viiden jälkeen puistopiknikillä ja jatkoillekin lähdettiin jo yhdeksän maissa.

PMS on iskenyt päälle täydellä teholla, mikä ei suinkaan helpota uusiin ihmisiin tutustumista, paineensietoa ja yleistä jaksamista. Olen nukkunut koko viikon aika huonosti stressin takia. En muistanutkaan, kuinka raskasta on aloittaa uudessa työpaikassa tai koulussa. Paineet ovat kovat, koska viiteryhmien odotukset meidän koululaisten suhteen ovat suuret - tätä toitetaan joka välissä. Ylpistyä ei saa, mutta luennoilla pitää olla aktiivinen ja innostunut ja keskusteleva.

Onneksi tänään on vapaapäivä. Sekin tosin menee tuottavassa työssä, mutta eipähän tarvitse verkostoitua ja pitää yllä henkevää lounaskeskustelua. Ja joo joo: en ole kiittämätön, vaan tiedostan olevani etuoikeutettu ja olen siitä kiitollinen. Nyt vaan tuntuu jokseenkin rankalta, koska olen asettanut itselleni vaatimukseksi ottaa koulusta irti kaiken minkä saan.

Tänään se alkaa

2007-05-14T00:02:00.000+03:00

Yhdeksän ja puolen tunnin kuluttua pitäisi olla Ludviginkadulla. Parasta mennä nukkumaan. Jännittää!

Jo helpotti

2007-05-13T02:53:00.000+03:00

Jes, pahimmalta vältyttiin (tekniikka pettää, Hanna unohtaa sanat), mutta lievää myötähäpeää koettiin katsojaporukassa Joulupukin ilmaantuessa lavalle. Tykkäsin kyllä mielipiteitä jakavasta Krissestä, joka pääsee hölmön tyttöimagon turvin kysymään teräviäkin kysymyksiä. Mitenköhän se ehti areenalta torille ja takaisin?

Anyways, Ylelle pisteet siitä, että show oli kaikin puolin toimiva ja viihdyttävä, sekä visuaalisesti tosi hieno. Pelkonen ja Leppilampi olivat hyvä juontajapari. Parasta oli Apocalyptican väliin hevi, väliin kaihoisa selloshow, johon sirkustaide sopi upeasti.

Ja ne pisteet. Suomen "zero point"-trauma painuu pikkuhiljaa taka-alalle ja kyllä vaan me rakastetaan Ruotsia, eikös vaan! Myös Islanti soi Suomelle täydet. Mutta mutta: pisteiden yleinen jakauma oli pahasti itäpainotteinen. Rohkenen väittää, että syynä ei suinkaan ole se ettäkö siellä päin tehtäisiin parempaa musaa. Heitän tähän villin arvauksen, että noin puolet finaalimaista ovat entisiä neuvostovaltioita. Lika barn lekar bäst, naapurit äänestävät toisiaan ja Länsi-Euroopan maiden siirtolaisjakauma on suoraan verrannollinen viisupisteisiin. Turkin kehno biisi sai täydet mm. Saksalta ja Englannilta.

Minun mielestäni Ruotsin (ihanan itsevarma The Ark), Ranskan (parodiaa ranskalaisista ja ranskaa ihanoivista lauluista) tai Saksan edustajan (Faruen regieren die Welt - voiko paremmin enää sanoa!) olisi pitänyt voittaa. Serbian biisi oli tylsä, mutta laulajan ääni hyvä. Ukrainan homokatsojia kosiskeleva meininki oli hulvattoman hauskaa myös heteroyleisömme mielestä, joten kakkossija oli ansaittu saavutus. Veikkasin myös Hannan menestyvän paremmin, mutta 53 pistettä on kuitenkin enemmän kuin useimpina vuosina ja - mikä tärkeintä - Hanna lauloi ja esiintyi kiitettävästi.

Tästä sitten takaisin normaalitilanteeseen, jossa viisut järjesteään jossain Mustanmeren tuolla puolen ja Suomen sijoitus keikkuu häntäpäässä. Enkä minä seuraa viisuja ;-)

Viisut on täällä tänään

2007-05-12T12:08:00.000+03:00

Eilen illalla kaupungilla älysin ensimmäistä kertaa, että tosiaan - viisut ovat tänä vuonna Helsingissä. Oli kuin jouluruuhkien aikaan, mutta kaikki hymyilivät ja aurinko paistoi. Vastaantulijoiden naamat olivat myös tavallista värikkäämpiä ja ympärillä kuului monenkielistä puheensorinaa. Näin ja kuulin kuorolaulua, jazzia, katutanssia ja sambakulkueen. Hauskaa sekalaista hupia!

Onhan se nyt aika hämmästyttävää, että viisut saatiin ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa Suomeen. Olen iloinen, että järjestelyt ovat onnistuneet ja sää on suosinut. MM-kisojen katastrofisää olisi tappanut täysin ainakin katuhulinat. Illalla katsomme finaalin ystävien kesken. Toivottavasti luvassa on mahdollisimman vähän myötähäpeän tunteita ja paljon kansallisylpeyttä. Kaverini sanoin: kyllähän se Hannan biisi on oikeastaan aika hyvä! ;-)

Shop til you drop

2007-05-04T19:34:00.000+03:00

Kiva päivä takana!

Olen jotenkin alitajuisesti ottanut ihan rennosti nyt viime aikoina, vaikka pitäisi väsätä karttoja kovalla innolla. Toimittajakoulu alkaa reilun viikon päästä, eikä lomista ole tietoa ainakaan vuoteen. Ei siis puhettakaan mistään koululaisten syys- tai joululomista, vaan olemme pikemminkin lomittamassa lomailevia vakitoimittajia.

Tänään vietinkin mukavaa päivää kaupungilla hyvässä seurassa, hyvällä omatunnolla. Kakkugalleriasta suuntasimme polttarisuunnittelusession jälkeen katsastamaan Punavuoren putiikkeja. Päädyimme lopulta Funky Ladyyn, jossa oli remonttiale. Ostin promootiota varten vähän "varusteita" noin neljäsosalla alkuperäisestä hinnasta. Matka jatkui Uffiin, jossa tein todellisia löytöjä: nyt minulla on kaapissani aito itävaltalainen dirndl paitoineen ja villatakkeineen! Myös äidille lähti setti. Kaiken lisäksi Uffilla oli 5 euron päivät, joten ostokset eivät verottaneet kukkaroa sitäkään vähää, mitä Uffilla normaalisti.

Mitä tästä opimme? Ostaminen tekee onnelliseksi. Erityisesti hyvien ystävien seura tekee onnelliseksi. Ja alennusmyynneissä, kirpputoreilla ja second hand -liikkeissä voi säästää huomattavia summia rahaa ja löytää sellaista, mihin KapAhlissa ei ikinä törmäisi.

Kaloripommi

2007-05-02T22:19:00.000+03:00

Rokulipäivän kunniaksi päädyin pitkästä aikaa Mäkkärille hampurilaiselle. Liekö ollut kahden päivän tissuttelulla osuutta asiaan, kun roskaruoka alkoi niin himottaa, vaikka olimme juuri kaverini kanssa tulleet uimahallista. Valitsin mielestäni terveellisen kombon: kanahamppari ja appelsiinimehua, vaikka annoinkin periksi ranskisten kiusaukselle. No, vesijuoksun vaikutus mitätöitiin ja enemmänkin, sillä tulin nauttineeksi yhdellä aterialla 1200 (!) kaloria. Aikuisen, liikkuvan naisen nergiantarve on noin 2000-2500 kaloria, josta puolet tulikin kätevästi yhdellä aterialla täyteen. Laihduttajat, varokaa hampurilaisia!

(Ei sillä, että aktiivisesti laihduttaisin tai olisin aiemmin kuvitellut, että hampurilaiset olisivat terveellisempiä. Tulipahan vaan terveenä muistutuksena, kiitos Mäkkärin laskimen)

Asunto-osakkeet plakkarissa

2007-04-30T17:37:00.000+03:00

Käk!
Olemme nyt asunnonomistajia. Hirmuinen rahasumma käväisi tilillämme jättäen vain muiston itsestään. Pankinjohtaja, välittäjä ja myyjä onnittelivat toisiaan. Ensi töiksemme luimme uunituoreesta isännöitsijän kirjeestä, että putkiremontti on jo nyt 6 viikkoa myöhässä aikataulusta. Mitäköhän se tarkoittaa meidän asunnon kohdalla?

Olen päättänyt säilyttää luontaisen optimismini, vaikka tänään kaikki onkin mennyt (asunnon ostoa lukuunottamatta) enemmän tai vähemmän metsään. Ehkä ne vääristyneet korkeuskäyrätkin korjaantuvat itsestään sillä aikaa, kun vappua juhlitaan. Kylmä sää ei ole koskaan ollut este vappupiknikille eikä ole nytkään. Näkemisiin siis Ulliksella!

Vanhaankaupunkiin!

2007-04-20T15:50:00.000+03:00

Tein salapoliisityötä ja tarkistin, missä Helsingin kaupunginosien rajat sijaitsevat. Kyllä se niin on, että me muutamme Vanhaankaupunkiin, vaikka luulimmekin ostaneemme asunnon Toukolasta. Asunto siis löytyi, mutta malttia tarvitaan, koska putkiremontin valmistuminen vie vielä monta kuukautta. Olemmekin näppärästi järjestäneet itsemme tilanteeseen, jossa muuttopäivä voisi olla sama kuin hääpäivämme!
Uusi asunto on odottamisen arvoinen, vaikka kesän ajan joudummekin kiristämään vyötä. Emme sentään halua asettaa parisuhdetta koetukselle muuttamalla remontin keskelle ja maksamme siten kesän ajan "tuplavuokraa". Pitkä odotusaika on kuitenkin siitä hyvä, että voimme remontoida asuntoa rauhassa ja muuttaa tavaroita pikkuhiljaa.

Metsässä

2007-04-19T22:26:00.001+03:00

Nori and Sulo in the forest #1, originally uploaded by ipuustin.

Ismo latasi lisää kuvia Flickriin, joten tässä vielä parin viikon takaisia tunnelmia vaarallisesta metsäluonnosta. Molemmat kissat seurasivat meitä ylös kalliolle, vaikka niitä ensin hieman epäilyttikin. Mitä jos kotka vie?

Sulo keltasilmä

2007-04-18T23:26:00.001+03:00

Sulo, originally uploaded by ipuustin.

Yleisön pyynnöstä